Pitkän aikaa sitten joka kodin perinteiset lääkärikirjat kirjahyllyssä on vaihtunut verkosta helposti löytyviin terveyskirjastojen pariin, ja kyllähän sama vaikutus niillä on, mitä olen kuullut puhuttavan ”Yhtä sun toista sairautta itsestään saa ’”diagnosoitua’”.

Mitä olen saanut palautetta yöllä kuorsaamisesta, liittyen hengitys/ilmateiden kategoriaan, mitä kykenen jossain määrin karaokessa laulamaan ylärekisterin pitkäkestoisia sidottuja säveliä, en tiedä onko mahdollista tyyliin ”Elämäni biisi -jakson Hocus Pocus -cover, jossa on hauskasti kansankielellä ”jodlaten” ymmärtämättä tai tarkoitus alunperin liity saamen kulttuurin ja tai milään lailla.

Mitä myös vinkuva hengitys ja pään sirinä, menemättä liian isojen rattaiden pyörimään laittamisen jälkeen ”päässä viiraa”. Niin alkoholilla ja tupakoinnilla lienee osuutta asiaan.

Hauskalta vaikuttaa myös, miten unissakävelyä tekevä ihminen voi ajaa autoa, mutta se jäi epäselväksi lähteestäni, onko unissakävelevä autoilija parkkeerattuna vai onko auto liikkeessä.

Voi pitää ihan paikkansakin, että minulla on orastavan keuhkoahtaumataudin oireet, ja viinalla lienee osuutta asiaan myös vinkuvan hengityksen osalta. Välillähän sekin vinkuu, tosin varmaan keuhkoahtauma ei pääse kehittymään yhtä nopeasti nyt, kun olen siirtynyt edullisempaan vaihtoehtoon nikotiinipusseihin, joista 3 kiekkoa kestää vähän reilut kaksi viikkoa ja hinta noin 21 euroa koko satsilta. Siis alle kahden tupakka-askin hinta.

Tupakointia jos jossain kohtaa siirtynyt pelkän nikotiiniriippuvuuden hoitoon, nikotiinipusseja voi suositella aivan mainiosti. Suun limakalvot on koetuksella, mutta säästyy keuhkot. Olisiko näin?

Hautausmaalla aina hyvä tunnelma pimeän aikaan, mitä tuli lähiomaisen menetyksen aiemmin tänä vuonna käytyä aamuhämärissä, vaikka vuoden lyhin päivä jo takanapäin ja päivät ovat jo pitenemään päin olleet hyvää vauhtia, vielä kun kellojen siirtelystä päästäisiin eroon.
Jouluvieraille kystä kyllän sopivasti matkaevääksi kotiinpäin annettua tuli turistua yhtä sun toista ja juuri joulun alla opettelin yhden uuden taikatempunkin, kun sain hyvänpäiväntutultani tämän kirpparilta ostaman "popular dice games" -setin, yhdistettynä neljä arpakuutiota, joita en ole viilannut painottaakseni itselleni suotuisimpia lopputuloksia, vaikka olin otettu lahjasta "Jotain viilattavaa joulunpyhiksi", yhdistettynä mielekkääseen Mauri Kunnas Koiramäki teemaiseen 52 korttia sisältävään sekoittamaani korttipakkaan, kun poistin yhden pakassa olleen jokerikortin ulos taikatempustani.
Tein selväksi, että en manipuloinut missään vaiheessa yleison valintaa valita mieluisa arpakuution silmäarvo, aseteltuani neljä noppaa riviin kaikki itsestä riippumattoman valinnan mukaan ylospäin, pyysin näiden valitsemaan kummankin yhden arpakuution, jota käännän 180 astetta nurin, jonka jälkeen pyysin laskemaan silmäluvut yhteen.

Temppuni huipentumana tein vielä selväksi, että yleison kaksi edustajaa oli saanut täysin vapaat kädet valita mitä tahansa kaksi noppaa tai silmäluvun, pyysin näiden summaavan arpakuutioiden silmäluvut.
Aloin jakamaan kahden korttipinon kortteja sekoitetun pakan päältä, ja hämmästys oli suuri, kun vedin esille ainoat kortit, jotka näytin pataässä ja ristinelonen, 14.

Joskus muistan lapsuudessani minulle opetetun muutamia korttitemppuja, mutta olen unohtanut ne.
Ei yhden taian repertuaarilla aivan Maagikot -taikashow -kiertueen tähtiartistikaartiin yllä lähellekään koskaan, mutta jostainhan taikurin vapaa-ajan harrastus lähtee liikenteeseen.

Harkitsin tänä vuonna katselin Casagranden verkkokauppakatalogia, pikku-kemistin settiä naapurissani asuvan viime syksynä koulun aloittaneelle pojalle, pieniä räjäytyksiä ensi alkuun, ja sitten oli huokean hintainen taikurin setti, missä olsii ollut välineet ja ohjeet noin 300 eri taikatemppuun, niin ne olisi voinut olla mielekäs ja kasvattava materiaalinen joululahja joulusukkien, karkkien ja jouluisen kahvipaketin tervehdyksen muodossa innostaa jatkamaan positiivisten helppojen temppujen oivaltamisen ilon kautta haastavampiin kokonaisuuksiin.

paras taikashow -livekokemukseni on Iiro Seppäsen taikashow Turun konserttitalossa joskus muinoin yläasteaikanani, siellä olisi taas helmikuussa Maagikot kiertue Logomossa lippuja varmaan vielä tammikun alussa saatavilla.

Vaikka lauantai-alkuiltapäivä täyspäinen krapulan selvittelypäivä olekaan, olen katsonut en nyt aivan kaikkia, mutta valtaosan Penn & Teller - Fools Us (Naruta meitä) -sarjaa, jossa osa jaksoista varmaan kuvattu COVID19-lockdownin aikaan, mitä yleisonä on etäyhteyden Päässä niissä monitoreissa ja osa taikureista esiintyy videoyhteyden välityksellä.
Sain yleisoni onnistuneesti tässä ensimmäisessä tempussani kokemaan positiivisia viboja, ja kaikille jäi hyvä mieli, eikä edes eläimiä tarvinnut satuttaa temppua tehdessä, kuten tapana on eläimiä elokuvatuotannoissa käytetyn lopputekstien loppupuolella tapana on lakiteknisesti vastuun rajoituksena siellähän se komeilee aina.

En ole laittanut kämpälleni totuttuun tyyliin joulua, niin ei voi tulla ainakaan aikaista joulua, kun ei laita joulua.

Arkipyhät ovat tylsimpiä, mitä en ole vielä voittanut elämän mittaisessa parisuhdebingossa täyttä lappua.

Turussa on tylsä joulusää, saa nähdä mitä uutena vuotena.

En tee uudenvuodenlupauksia totuttuun tapaani, sillä lupaukset eivät pidä.

Ensi vuoden tavoitteeksi olen miettinyt jollain tapaa päästä ”alkuun” järkevällä tavalla ja aktivoitua kitaransoittoharrastukseni osalta. Lisäksi olen jo pidemmän aikaa miettinyt hakevani osallistujaksi johonkin kotimaiseen televisio-ohjelmaan. Nyt voinee jo kertoa, että olen elämäni aikana pistänyt hyvän hakemuksen kahteen ohjelmaan: Parisuhde-show Napakymppiin silloin kun Janne Kataja alkoi juontamaan sitä, ja noin reilu vuosi takaperin maikkarin ”Taksitolppa” -ohjelmaan, mutta eivät olleet yhteydessä.

Lisäksi teatterin tekeminen kiinnostaa, mitä sitäkin voisi kaavailla Turun alueella aktivoida sitä puolta. Kuoroharrastus laulamisen osalta myös on alkanut kiinnostaa.

Runosmäessä sijaitsevassa monikulttuurisessa ”Yhdessä” -yhdistyksessä järjestettiin itsenäisyyspäivän tienoilla 7.12.2024 karaokeilta, johon päädyin ilman siitä mitään tietämättä laulamaan Baddingin Ikkunaprinsessa, Baddingin Paratiisi sekä Vera Teleniuksen ”Miljoona miljoona ruusua”, mitä listalla oli ainoastaan kotimaisia kappaleita. Päädyin laulamaan, mitä iltasella palautin tyhjiä kaljatölkkejä lähikauppaan, ja Yhdessä -yhdistyksen tilat ovat muuttaneet purkutuomion saadusta kotilähiöni kiinteistöstä K-Runoksen tiloihin.

Eilen sunnuntaina kävin musiikkikirjastossa lainaamassa joulumusiikkia Johanna Kurkelaa, Wynton Marsallista ja A Cappella lauluyhtye Club For Fiveä, sekä ”Soulful Christmas” kokoelman, sielukasta joulua. Wynton Marsallis on puhallinsoittaja, joka on profiloitunut kiertoilmahengitystekniikan taitajana. Levyä kuunneltuani innostuin sooloilemaan teräskieliselläni jazzahtavissa tunnelmissa omaksi terapeuttisena toimintana.

Tuli luettua Finlexistä eläinsuojelulainsäädännön pykälät, mitä lähdin kaivamaan Suomen lakia aiheesta ”Eläinrääkkäys”. Nelosen esittämä Poliisikoira Rex mainio saksanpaimenkoira, joka pitää makkarasämpylöistä jaksossa, yhdestä niistä joita katsoin mainittiin eläinrääkkäys. No, sen nyt kansalaisen maallikko-oikeudentajukäsitykselläkin ymmärtää, että eläintä saati eläimiä ei saa rääkätä. Suomessakin muuten on lukuisia eläimiin liittyvää liiketoimintaa, mitkä täyttävät täysin eläinrääkkäyksen tunnusomaiset piirteet, ne, joita laissa on kirjallisena säädetty.

Turun Kesäyliopisto markkinoi minulle otsikolla ”Opiskele keväällä 2025”, niin parisuhdeterapian aineopintoja kielien lisäksi. No, parisuhde olisi todellakin parasta terapiaa, mutta liene minulle ajankohtainen. Lisäksi sosiaalitieteitä olen skoutannut, mitä aikuisemmalla iällä kasvanut mielenkiinto eläinlääkärin ja farmakologian opintojen suhteen, sama mitä teatterikoulun dramaturgian opinnot on käynyt mielessä, mutta niitä ei järjestetä kotikaupungissani enkä ole enää tässä iässä valmis muuttamaan pois. Ruoho ei ole vihreämpää aidan toisella puolen.

Tarkastin netistä Jari Salmen sketsiteatterin tulevia näytöksiä, mutta miehen ja tämän perheensä yrtiys ei ollut pystyssä näköjään kuin noin puoli vuottta, joten enää yleisöksi siellä voi käydä.

Ostovoima työkyvyttömyyseläkkeellä olevana laskee taas ensi vuonna, mitä vuokra nousee noin 40 euroa, ja asumistuki vissiin pienenee, joidenka lisäksi lääkekustannukset nousevat, mitä alan vielä tämän vuoden puolella saamaan injektiona lääkettä, jota saa 3-4 potilasta kotikaupungissani, ja jonka litrahinta on 800 000 euroa. Onneksi lääke on Kela-korvaavuuden 112 piirissä, mitä en ole lottovoittaja ainakaan viellä. Eurolotossakin viime kierroksella ainoastaan 2 osumaa.

Joulukonsertti positiivinen kokemus olin 5.12.2024 Erja Lyytinen &Friends – Blue Christmas konsertissa Turufn konservatorion Sigyn salissa. Join ennen konserttia 2 24 centtilitran punaviiniannosta ja narikkaan meni 3 euroa, mutta oli mukavaa pienen tauon jälkeen olla yleisönä tasokkaassa elävän musiikin konsertissa.

Tekstiä joen yli tuolta puolen suuruudenhulluus, eli megalomania liittyy myös ja lääkityksen koostaman mielen osalta elävänä haudattuna tullut niin paljon yhä aikaisemmasta elämästä traumaattiset elämän kokemukset, mitä COVID19-lockdownin aikana elämä muuttui yhä järkyttävämmäksi ei ole niin johtopäätöksenä että aika kultaa muistot, vaikka eräät neiti etsivät ja opista mieleen lukeneet kirjanoppineet puhuvat elämänkaaren tapahtumien vääristyvän ajan kuluessa yleensä positiiviseen suuntaan, että se siitä kliséé -fraasista.

”Can’t Stop thinking big” -levylautasella RUSH:in ”Clockwork Angels” -avausraidan soidessa taustalla Petri kirjoittaa ihmisenä, jos ei joku jo ole kehittänyt asiaviihde – Petrin tyyliin tekoälysovellusta.

En tiedä, mitä reaalitarkistus pitää sisällään, mutta terminä huvittavan oloinen.

Oli pitkä tauko, että en julkaissut tekstiä tässä blogissa, taas elämänvirta antaa osviittaa ja kutsumusta kirjoittaa ja lopulta betonivaluun sementoituvia varmaan näistäkin teksteistäni tässä blogissa on sementoitu digi-ajan kivilaattoihin iäisyyteen maailman ollen napin painalluksessa globaalisti ihmiskunnan historian taajuudet laajentaen tekstinkäsittelyohjelman napin painalluksen painallus painannukselta siirtyen hamaa ihmisene historian loppuun saakka.

Modernisoivampaa kivilaatta -digitaalista globaalia dokuemnttiasineistoa verkkoon tuottaen blogipostausten merkeissä autofiktio-genreen uutta näkemystä tuova Petrin tekstit.

Muinaiset Sumerilaiset kehittivät nuolenpäänkirjoituksen, Petri Lius luotaa ja määritellyt olen jo ajat sitten uudet ääripää-ääriviivat maailmalle tuoden. Sehän oli tämän blogin perustamisen ensimmäisestä julkituodusta artikkelista toiminta-ideana. Linja pysyy, eikä ole hirveästi rönsyillyt, hhöllentynyt ehkä joidenkin postausten osalta mutta onhan ihmiselläkin elinkaarensa aikana erilaisia ajanjaksoja.

Mitä tänään ollut koleampi aamu hitusen Turussa, mutta silti syyssäät ovat olleet ihan kelvosti siedettävät tähän asti.

Tällä hetkellä videopeleistä, joita pelaan on kesken NES -konsolille 1984 ilmestynyt Wrecking Crew, mitä pelin tasoista olen selvittänyt vasta murto -osan, viimeksi tänään aamulla miettisin pelin pelaamisen taustalla olevaa filosofiaa, mitä pelissä on ideana hajoittaa kaikki kentän seinät ja tikapuut törmäämättä zombieen tai tulimyrskypalloon niin pari ”Poltetut sillat – Suljetut ovet” vaikka vertauskuvallisesti mahdollisesti vaikeasti saatavilla olevien terveyspalveluiden osalta, mitä osa ihmisistä on heitettynä oman onnensa nojaan hyvinvointialueiden tultua voimaan.

Pelin tasot vaativat jonkinlaista loogista päättelykykyä ja ydin on siinä, missä järjestyksessä kentän tuhottavissa olevat elementit pitää raivata tieltä, jotta etenee seuraavaan tasoon. No, se ei liene ollut 1984 julkaisuvuonna varmaankaan mitään uutta, mutta idea on hyvä.

Siirsin jo herätryskelloani keittiön/olohuoneen hylly/tasanteelta tietokonepöydälleni, mitä nukun usein sohvallani ja vapaamuotoinen herätys mitä herätyskellossa on paristot ollut loppu jo useamman vuoden. Sillä tavalla aikataulua ole muuta kuin onhan se vapaamuotoisempi työkyvyttömyyseläkeläisellä.

Enää oikein toivoa jaksa nähdä loppuelämäni aikana, jos vielä löytäisi mukavan oman ikäluokan naiskaverin ja jos sattuu isompi Lottovoitto, omakustannelevyn tekisin puhuttuna on jo äänituotantoa harrastavan hyvänpäivän tuttuni, jolla on virallisia lisenssejä tuottajaksi levyyn, mutta ei sen väliä vaikka se elämässä jääkin tekemättä. Itse en oikein välitä vastata kysymykseen ”Ooks sä muuten tehnyt äänityksiä?”, kovinkaan mielelläni. Tuossa lauseessa ja pimeällä tavalla asiaviihdepuolta.