Nostin taannoin kysymyksen esille, voiko toisin ajattelija tai oikeastaan toisinajattelija toimia yksin? Miten toisin ajattelu valtavirrasta poikkeavien loogisten päätelmien tekeminen toisin voi sujua henkilöltä, jos tämä toimii yksin?

Ongelmallista lienee juuri se, että kun ajattelee toisin, voisi olla loogista päätyä siihen looputulokseen, että ajattelijoita täytyy olla enemmän kuin yksi?

Lopulta ongelma muodostuu siitäkin, jos tarpeeksi moni ajattelee lopulta ulostulonaan toisinajattelijoiksi itseään tituleeraavat lopulta sitten päätyvät samoihin lopputuloksiin, niin sittenhän se ajatus ja logiikan conclusion on jo melko lähellä valtavirtaa, joka sitten on täysin perinteistä käsitystä toisin ajattelun tai toisinajattelun vastaista. Eli enää ei ole kysymyksessä lainkaan toisinajattelu eikä toisin ajattelu. Yksiin ajattelua se paremminkin kuvaa se ajatuksen tasolla se toiminta siinä, mitä siinä ihmisen älyllisen ponnistelun lopputuloksena syntyy.