Keltaisen lehdistön lööppi-logiikka on unohtunut minulta. Täytynee käydä kirjastossa, ja palauttaa ennen sitä mieleen viestinnän alan teos, jonka luin joka oli 1970-luvulla. Voi olla, että siitä on jo liian pitkä aika.

Petri Lius on laadun tae asiaviihteen ulostulossa kirjallisessa muodossa, joten mikäli saan palautettua mieliini tavalla tai toisella keltaisen lehdistön lööppilogiikan painetun tekstin välittämänä sen omaehtoisesti sen haltuun ottaen, se tietää ehdottomasti sitä että blogini toiminta-ajatukseen ohjeessa siinä pysyen tiedossa on mitä hersyvämpiä ja jopa elämää suurempaa asiaa uutisoivaa otsikkotason kielellistä revittelyä.

Kirjasto on tältä päivää kiinni, ja palaan asiaan välittömästi huomenna heti kirjaston auettua, koska tämä asia on noussut ykkösprioriteksini tällä hetkellä, asia alkanut niin paljon rassaamaan mieltä, että olen päätynyt tilanteeseen, että olkoon hinta mikä hyvänsä, otsikkologiikka Petrin pitää palauttaa mieleen ja mahdollisesti jopa keinoja kaihtamatta. En kaihdaa.