Mitä viime postauksessani totesin vapailla parisuhdemarkkinoilla olevana oman runoilijamuusani löytämisestä elämään unelma parisuhteesta elää joka tapauksessa.

Viime viikolla tein haun Prima Veran ja Madonnan vertailusta, mitä nämä kaksi ovat historiallisesti klassikkoja kulttuuriteijöiden oman aikansa edustajien portfoliossa ilmenee jollain muotoa.

Mona Lina Le Havre -museossa Leonardo Da Vincin mestariteos, museossa, jossa on opastettuna nuolin ja siten, että varmasti löytää kohteen luokse, mitä ammattimaisesti myös erilaiset taskuvaraskoplat ovat arkipäivää siellä suunnassa. Beware of Pickpocket mobs when you visit down Le Havré and take your time with modern Madonna -instance.

Italian kielen kuuntelusta tuo Prima Vera juolahti taistoja kaivaa esille, mitä taitaa olle Vera Moda -johtaen tuosta Prima  Verasta jonkinlainen vaatebrändimerkki myös.

Botticelli, juuret juontaa italiaan, kuuluisa teos Prima Vera, vaikka itse olen enemmän musiikkimiehiä harrastuspohjalta olen päätnyt ”Three-chord Strummer and Tweleve Bars” -soolokitaristina kotioloissa oman mielenterveyden edistämisen kannalta. En ole ainut, joka on todennut 40-ikävuoden kriisissä, että peli on jo menetetty ajat sitten.

Soittoharrastuksen aloittaneena klassisella kitaralla 1997, Prima Vista -miehiähän pitää myös jossain määrin olla korvakuulolta, eikö?

Älkää liittäkö Madonna hakusanaani minkään tekoälyn pureskeltavaksi, nykymaailman ja oman aikalaskuni puitteissa Madoona -artisti ei kuulu musiikkivalintoihini juuri miltään osin, vaikka pidän Madonnan Frozen -videosta värimäärittelyjen osalta, mitä jonkinlaista videoharrastusta ja on ja olen perehtnyt lähinnä itseoppineesti jonkin verran myös musiikkivideon tuottamiseen.