Tuossa tuli viikko takaperin valvottua pari yötä netissä alkuillasta puoli kahdeksaan seuraavaan aamuun kirjautumatta kuitenkaan kertaakaan Facebookkiin, Petri Lius, eli minä en ole Facebookissa, enkä lainkaan katsonut videosisältöjä liittyen mihinkään videogenreen.

Tuli tuossa aiemmassa postauksessa otsikoitua ajatuksia Edustuskuluista, juolahtipa mieleeni vierailtuani ja käytettyäni pari tuntia Valtiovarainministeriön kotisivuilla Valtion 2022 budjettiesitys-dokumentaatiota lukien.

Suurta sosiaalipornoa tekstiviihteen saralla on myös Suomen valtion monopoliyhtiöiden toiminta-ajatukset: Molemmissa yhtiöissä sekä meidän köyhien lottofirma -Veikkauksessa ja enemmänkin mitä itse perustan pitkäripaisen myyntiartikkeleihin siitä johtuen, että niissä on järkiperusteinen humaani tausta, miksi olen mallasjuomien suuri ystävä, eli toinenhan on siis Alko. Utopiaa on monenlaista tässä maailmassa, vaikkakin katson ja havannoin maailmaa monisäikeisesti useista eri tieteen oppialojen lähestymistavasta yleensä kyseisen pöydälläni olevan tieteenalan vallitsevan paradigman vinkkelistä.

Miten on mahdollista, että kahdessa peräkkäisessä lauseessa on täysin toisensa poissulkevat määritelmät liittyen yrityksen toiminta-ajatukseen, tyyliin että Yrityksen pitäisi toimia mahdollisimman kannattavana liikeyrityksenä ja samalla ehkäistä sosiaali-ja terveyshaittoja, jotka syntyvät samojen tuotteiden myynnin seurauksesta niitä kuluttaville, joista riippuu näiden firmojen taloudellinen menestys liikeyrityksenä.

Syvien vesien kansanmiehen ja rivien tulkkina ehdottaisinkin näiden valtion monopoliyhtiöiden toiminta-ajatusten dokumenaatioiden laatijoiden remmin vaihtoa. Toimintamallia ehkä pitäisi suuresta maailmasta ottaa, että mikäli viinakauppa haluaa ottaa maksimit irti liikeyrityksenä, sen pitäisi unohtaa kokonaan alkoholin kulutuksesta aiheutuvien haittojen ehkäisystä ja keskittyä pelkästään tehostamaan liiketoimintaa siihen suuntaan, että kykenee myymään Koskenkorvaa ja muita jaloja juomia mahdollisimman hyvällä katteella mahdollisimman paljon ulospäin meille janoisille.

Esimerkkinä ei tarvitse edes olla kovinkaan suuri maailma, mitä sielunkumppani-kansamme naapurivaltiomme Baltian maissa kaunis ja hieno matkailumaa Viro: Superalko, joka on siinä Tallinnan sataman kupeessa, pyörittää sama firma myös Latvian rajan tuntumassa olevaa viinakauppaa, ja heillä on todella ystävällinen ja asiakaspalveluhenkinen henkilökunta myös: Viinat rannasta tai suoraan Latvian Superalkosta kotiovelle toimittavat lastin ja hintalappu on paljon pienempi kuljetukset kaikkineen, mitä hakisin kanta-Alkostani edes murto-osan myyntiartikkeleista, joihin päädyn verkkoshoppailussani. En ole ainut. Osamaksu-kauppa myös käy, mutta bullettina yleensä transaktio hoidetaan lähipiirissäni.