Pari kolme päivää tässä nyt olen ollut oikeastaan koneelta pois ja televisiota en ole katsonut lainkaan. Täysin tervetullut pieni keän avajaisiksi virkistävää oman sosiaalisen toimintaympäristöni rikastuttavaa toimintaa ollut kaikin puolin. Tallentunut tässä alkuviikon aikana muistijäljiksi useita hetkiä, jotka nostattavat mielialaan vielä pitkäksi aikaa.

Ei palata nyt edellispäivään, mitä muutamia vuosia tuntemani hyvänpäivän tuttu oli ensimmäistä kertaa kutsuin kylään luokseni, ja tämä esitti toiveen ”Osaatko soittaa kitaralla Beatlesin Yesterday”, mitä sitten Beatlesia, mitä ei voi ohittaa, totesin tottaki Beatles kuuluu joka koko elämänsä aikana jotain instrumenttia harrastaneen ohjelmistoon pitää kuulua, niin soitin sitten Maccan Yesterdayn A ja B -osan bassolinjan ja sävelmelodia kulun yhtä aikaa A-duurista tyylillä, mitä se on jo ollut todella pitkään ohjelmistossani. Nainen piti siitä.

Eiliseltä tarttui mukava muisto sanallisen asiaviihteen viihdynnästä, mitä hain ja eilen pullon Koskenkorvaa Alkosta, ja sitten sattui osumaan samaan aikaan hyvällä tavalla asiaa ymmärtävä tuttuni linkkaripysäkille Kauppatorilla samaan aikaan, niin tämä sitten kysyi, voisinko tarjota huikan ja toki tarjosin ja sitten tämä alkoi tiedustelemaan seuraavaa.

”Olen kuullut, että olet opiskellut aika paljon eri aloja, niin mitä mieltä olet tuollaisesta, mitä Suomessa on näitä erilaisia keskustelukulttuureja eri alueilla”.

Vastasin supliikkina miehenä rehellisesti.

”Olen kyllä jonkin verran miettinyt sitäkin puolta, mitä isäni on kotoisin pohjanmaalta, ja välillä hän toteaa minulle ”Ole hiljaa”, niin itsekseni olen jäsentenyt jotenkin jonkinlaiseksi ”Pohjalainen mykkäkoulu” siellä päin Suomea. Sitten tarkoituksella jatkoin siitä ”Sitten taas tuolla Kuopion suunnalla nämä savolaiset sitten vasta osaavatkin hyvällä tavalla keskustella”, ja kaveri alkoi nauraman, piti jutusta, mitä tarkoituksella kerroin sen jutun hyvällä tavalla.

Onhan tuossa kertomani jutun viihdearvo, mikä siinä on jotain samaa logiikkaa, mitä näissä tämän Asiaviihde-blogini kirjoituksissa jossain määrin on, en sitten tiedä hakiko kaveri tarkoituksella jotain asiaviihteelisempää vastausta minulta, mitä varmasti on ainakin netistä katsonut mitä minusta löytyy täältä, tiedä vaikka olisi tämän blogin jo kovinkin pitkälta ajalta palaava lukijaseuraaja?

Tänään sitten tuossa alkuiltapäivästä Pääkirjaston uuden puolen portailla oli ikäiseni kaveri teräskielisen kitaran kanssa, ja juteltiin siinä, mitä kaveri kertoi, että muutamia kertoja joku kesä sitten näki minut ohimennen, mitä olin parina kesänä aika usein Kirjastosillalla katusoittajana tienaamassa vähän kesärahaa, niin siinä sitten pistettiin jamit pystyyn mitä kaveri kertoi, että hänellä on myös harppu, harpisti myös ja sitten kysyttyäni minkä äänialan harppu kaverilla on, ”C-harppu”, niin sitten oitis” totesin ”No soitetaan sitten Bluesia C:stä”.

Oltiin niin kuin samalla aaltopituudella hyvällä groovella alkutahdeista lähtien juurilla saman tien siinä toiminnassa, mitä käytän murrettuja 6 ja 7-sointuja ja sitten sooloimproa tajuten kitaran koko otelaudan sävelinä sooloskaalat ja arpeggio-muunnelmia rikastuttaakseni tumman puhuvaa juurisoundia, niin sitten noin 30 minuuttia siinä soitettiin, ja kaveri totesi, että tämän kesän usein on tässä nurkilla katusoittajana, että nähdään taas joku päivä ja soitetaan taas yhdessä. Totesin tähän, että tottakai nähdään ja jamit pystyyn taas. Jokseenkin jutuista ja tyylistä päätellen ymmärsi hyvällä tavalla sen toiminnan ja aika paljon kaikesta päätellen yhteistä. Kyllähän siinä pistettiin hattu siihen ohikulkijoiden houkutukseksi, mutta tili jäi nollille. No, sillä nyt mitään merkitystä. Oli kivaa musisoida pätevän kaverin kanssa. Ehdottomasti nähdään vielä tänä kesänä.