Tänään kävin aamupäivällä kaupungilla, niin tuli juttua huonekaluliikkeistä, mitä seurannut jo pitkään Urban Dictionaryn päivän nostoja, joku päivä takaperin ”Stockholm Syndrome” oli päivän nostona siinä etusivulla, viakka olen sen ennenkin kuullut, mitä se pitää sisällään kauttaaltaan, että ihminen on niin kauan viettää IKEAssa niin pitkän aikaa, että lopulta alkaa pitämään niistä esineistä ja tavaroista, hyödykkeistä, joita kyseinen firma myy.

No, mitä liitin mitä olen pistänyt jo ajat sitten silmään katukuvassakin ihan kivijalkaliikkeiden ilmoittelussa katutasolla, alennusprosentti-hinta-ilmoittelu ilman, että koko viestissä on lainkaan mitään euromääräistä rahamäärää mainittu, niin siinä määrin harhaanjohtavaa kuluttajan näkökulmasta, mitä vaikka kauppias lupaa 99% alennuksen, voi silti olla kuinka kukkaroa rassaavaa kuluttamista ostovoiman hupenemisen suhteen asiakkaan näkökulmasta, mitä kauppias ei ilmoita mitään hintaa siinä samassa yhteydessä, mistä hinnasta se alennusprosentti on, johon lupaa myydä tuotteitaan.

No, viime vuoden loppupuolella Helsingin Sanomissa oli artikkeli, mitä tunnetuin case on Maskun Kalustetalo tästä prosentti-hintailmoittelu-harhaanjohtamisesta, mitä kyseinen kalusteliike on ollut markkinaoikeudessakin asiasta, ja lainsäädäntö on muuttunut vuoden 2023 tammikuussa kuluttajan näkövinkkelistä miellyttävämpään suuntaan, mitä tammikuusta lähtien siinä pitää ilmoittaa ja niiden ilmoittelijoiden ja kauppiaiden markkinointikampanjassa jokin hinta edes käsittääkseni, vaikka en ole juristi koulutukseltani, se pääpiirteittäin nyt käsittääkseni on yksi, mikä siihen maallikkotasolla liittyy.

En tiedä, mikä siinä on, vieläkin pelkkiä alennusprosentteja ilman mitään euromääriä on katukuvassa, ja vielä televisiomainoskatkoillakin, mitä niitä olen seurannut ja jonkin verran, niin osass televisiomainoskampanjoissakin noilla isoilla firmoilla, jotka nyt pääsääntöisesti investoivat joka kanavassa markkinointibudjetissaan aika ajoin samaa kampanjaa viestivät, niin niissäkin näkyy yhä pelkkää prosenttihinoittelua.

Televisiomainokset nyt siinä määrin varmaan ymmärretävissä, en tiedä eikä kiinnostakaan tietää, mitä se voi oll aika hidastempoista saada kallista kampanjaa muutettua, mitä käsittääkseni ne on ostaneet jotkin tietyt näyttökerrat ja kellonajoittain ne hinnoittelut niissä toimii, sen verran olen perehtynyt siihen, niin eivät sitten lähde tuhlaamaan rahaa, mitä jos se kampanjamainos on ajossa, ja maksettu etukäteen, niin sitten tulisi taloudellisesti takkiin, eikä saisi viestiä ulos, jos lähtisi muuttamaan kesken kaiken sitä viestiä siellä. Voi olla aika kankea ja hidas prosessi, en tiedä siitä.

No sitten, mitä olen ajan tasalla aktiivisesti aivotyöskentely pelaa, niin vedin lonkalta, jonkinlainen suomivastine ”Tukholman syndroomalle varmaan olisi tyyliin Masku-syndrooma”? Keskustelukaverini piti juttua lievästi huvittavana, mitä ei ole tullut vastaan ainakaan itselläni missään, sellaista ei liene edes olemassa, ainoastaan tuossa sutkautuksessani Fölimatkalla kotilähiöstäni kaupptorille.

Mitä pidän Sunnuntai-lounas sarjasta, pari yötä sitten katsoin pari jaksoa, niin sattui jakso kohdalle, jossa myös oli käsikirjoituksessa dialogissa ”Sulla taitaa oll Tukholma-Syndrooma”, tai vastaavaa, kuitenkin mainittu tuo sama termi, sellainen televisiosta bongaus viime parin vuorokauden ajalta.

Lisättynä vielä vertailun vuoksi noiden kahden kalusteliikkeen, IKEA:n perustaja jokseenkin järkevämmin aloittanut toiminnan, mitä käsittääkseni pitkän elämän elänyt perustaja on alun perin aloittanut itse huonekalujen valmistuksella sen toiminnan, ja ajan mittaan sitten pitkän ajan aikasarjalla, mitä mies eli pitkän elämän, niin sitten tottakai toiminta on kehittynyt liiketoimintaa tehostavaan ja kustannustehokkaampaan suuntaan, mitä niitä ei ole todella pitkiin aikoihin todellakaan mitään mööpeleitä siellä saanut muuta kuin osissa.

Sukarin veljekset  ei ole käsittääkseni alunperinkään muuta kuin retailer- tai mitä varmaan jokin ekslusiivinen diili alihankkijan kanssa, mitä niillä on se ”Stemma” -brändin alla niitä huonekaluja. Että siinä määrin puusepän veistolla huonekalukauppias aloittaneena jokseenkin tuntuu järkeenkäypämmältä, tai ainakin itse pidän mielekkäämpänä sitä aloitustapaa, jos vasara pysyy kädessä, eikä se ole keskellä kämentä, kuten itselläni on aina ollut niin noiden mies-sukupuoleen hyvin voimakkaasti siottujen käsitöiden teon suhteen.

No, en ota kantaa suosikkiani noista kahdesta, molemmista on ollut käytössäni huonekaluja, vaikka IKEA on ennen syntymääni jo laajentanut muillekin liiketoiminta-alueille, kuin pelkkiin huonekaluihin sen lisäksi, että se poikkeaa muista liikkeistä siinä, että siellä ei ole yhtään pimeää kohtaa siinä liikkeessä, muista mistä euroopan maan lomamatkalla perustaja sai sen idean, mikä kerrottiin jossain IKEA-dokumentissa jonka joskus näin.