Jos poissuljetaan joitain vuosia takaperin päättynyt ihmissuhteeni naisukupuolen edustajaan, unelma parisuhteesta yksinäisyyden syövereistä: Olen taas tällä hetkellä vapailla parisuhdemarkkinoilla.

Mitä tänään kävin Runosmäen terveysasemalle palauttamassa verenpaineen kotimittuksien tuloksia kolmelta vuorokaudelta ja varamassa uutta lääkäriaikaa, vähän ”terveyden ylläpito” -kirjausta Kanta- Oma Kant palveluun, se on ja yksi paska onko siinäkään mitään yksityisyyden suojaa, vaikka kaikki estot on päällä tietojen näkyvyysasetuksista. joka käynnistäni tosiaan, hyvinvointidataa ei ole, kuin puheen tasolla korulauseissa virallisissa dokumenteissa sama, mitä koko työmarkkinoilt suistumistani ennen juuri 2000-luvun alun järkyttävän työllisyyspolitiikn hoidon seurauksesta nuorison työmarkkinoilta tippumisen lukion ja sivarikaverini on samassa tilanteessa ammattikoulun käyneenä, että olemme unohdettua sukupolvea, eikä kukaan ota asiaa hoitaakseen päättävistä valtionhalinnon palkkalistoilla olevista.

Tänään luin Turun Sanomista Turku Jazz Festivaalin konserttiarvion Logomon lauanti-illasta, ja Raumalla deadline toukokuun lopussa kokeellisen amatöörien filmifestivaali—kilpailusta.

Mitä Ruisrock kuului siinä teiniheräämisvaiheessa oman aikakautein populaarimusiikkin ja silloin piti vielä ostaa levyt ja mediat mitä seurattiin oli rajatummat, mitä lokeroitunut yhä pienempiin segmentteihin nykkyisin siinä määrin, että artistien elinkaari on lyhentynyt koko ajan ja yleisöt pienetyneet makro-tasolla.

Olen fiilistellyt valokuva-arkistoani, mitä aikaa ennen kännykkäkameroista jaoin silloin mitä liikuin erään nykyisin kasvatustieteen maisteri Turun Yliopistosta, jolla vaimo ja esikouluikäinen poika nykyään vastuulla, hän tosin työllistyi Turun kaupungille muistaakseni Erikoispedagogina. ”Vieläkö unelma elokuvaohjaajan urstasi on elossa?”

Lähetin Dropboxissa shared resourse URL kuvista, joista meillä on yhteisiä muistoja, kaverini totesi ”Oltiin joskus nuoria”, ehdotin että tekisimme tyylillä kokeellisen lyhytfilmin kilpailuun, mitä itsellänikin oli kuutisen vuotta lapsi-ja nuorisoteatteriharrastusta mitä näin sitä toimintaa ympärivuotisesti ja kävi liian raskaaksi yläasteelle siirryttäessä 1997 Turun suomalaiseen yhteiskouluun, olisin valmis heittäytymään filmiuralle.

Mahdollisuus olisi taas tarjotaan chaanssia, mitä bisneksien kanssa ei ole leikkiminen, niin siinä voisi Baltian maissa levitykseen lähtevä ja itämeren nämä lähialueet näinä katastrofaasinia aikoina, siitäkin voisi ammentaa käsikirjoitus-aihiota kokeelliseen lyhytfilmiin joka kuvattaisiin molempien meidän kotikaupungissamme Turussa. Finaaliin pääsevät filmit tulevat nettikatseluun elokuun lopussa 2024, mitä filmien deadline on sopivan kaukana toukokuun lopussa. Kyllä down from scratch till final product -filmi alle kahdessa viikossa ssyntyy, mitä luin kilpailun ohjeet ja sävellän itse kokeellista fuusio/jazz-kitaramusiikin itse filmiin.

Voi olla, että jopa yksin harkitsen koko filmituotantoprosessin valmistamista ja asianmukaista tiukka jolkisuusprofiilikuvan luontia, mitä lähdettiin matkaan jo naapuruston nukkuessa vuoteissa, mahdollisuudet on monet, mitä olen harkinnut tänä vuonna alkaa ainakkin valmistelemaan kotikaupunkini paikallista elämää ja kulttuuripuolta ilmentävää ”Minun Turkuni” parhaimpina nuoruuteni vuosina valokuvanäyttelyä tapahtumatuotanto mitä kiinnostaaa.

Kannattanee haxata ja seurata virallisia tiedotuskanaviani, arvon yleisö. Loppuun saakka lopulta B.B.A yleisen liiketlaouden, hallinnon ja markkinoinnin puskkaradio toimintana jälkeen ymmärrän yhä tietoisemdmin, että ei perustu sattumaan mikään, vaikka silläkin on oma muuttujansa ja arvonsa muuttajalla määriteltynä siitä ei pääse mihinkään.