Mitä teatteri-termistössä ja esityksen kokonaisuuteen liittyy lavastuksen apumiehet siihen lavastukseen liittyen ohjelmistossa olevaa kappaletta kohden, ja näyttelijätkin toimillaan osallistuu kohtausten välillä lavastustksen sisällön muokkaamiseen ainakin harrasteteattereissa, niin viime aikoina käynyt mielessä syvään päätyyn mustan huumorin osalta liittyen teatterilavastukseen, eli kulissien hyödyntämiseen vaihtoehtoisten merkityksen luomisen osaalta sen komiikan suhteen.

Sekään nyt mikään uusi uutta mihinkään genreen tuova, mitä tuskin nyt mitään uutta enää pystyy ajatusta mihinkään edes tuomaan älykkäämmän yleisön tulkintojen osalta lopulta päätyen sitten ihan juuritasolle, mistä on kysymys, mutta elokuvateollisuus omaa tekijöitä, jotka ovat hyödyntäneet tätäkin.

Myös elävän yleisön edessä filmattuja lavalla live-teatterin tyyppisiä eityksiä, joskin lopulline tuote leikattu versio, niin on hyviäkin ihan viime muutaman vuoden säteellä hyödynnettybnä käytetty tätä kulissien käyttöä, stage/scene set, huumorin luomisen välineenä.

Muistan yläasteella, mitä Turun hansakorttelissa oli se Viihdepysäkki 1990-luvun lopussa, mitä käytiin koulupäivän jälkeen siellä katselemassa PC—peihyllyjä ja äänilevyjä myös, aina koulupäivän päättymisen jälkeen siellä oli ryysis, niin vahingossa reppuni kaatoi silloin DLC, mikä se Saunalahden puhelinmodeemilla toimiva Internet-yhteyspaketti mainos-standi oli siinä tietokonepelin hyllyssä, niin eräs yksi parhaista silloisista luokkakavereistani totesi, ”Hei Jere, kaadoit muuten tyylillä Saunalahden palvelimen.”

En tiedä, varmaan ketään ei ole esittävän julkisen esiintyjän ammatissa, tai ”ammatissa” ketään ei ole tietääksenni vielä palkittu elämäntyöpalkinnolla ainakaan Suomessa profiloitumisesta ”Kulissi-roolina” -toimimiseen. Siinä voisi ja olla markkinarakoa, että lähtee runnomaan uraa statistin roolissa kulisseihin keskittyneenä.

Luovan alan etenkin kultturin alan toiminnassa on tärekää ymmärtää ja itsenäisesti luoda uusia merkityksiä esityksillä, ja oman instrumentin hallinnan tai mikä se kulttuurimuoto onkaan, niin ymmärtää ja reaaliajassa se, ja tehdä metatason niitä päätöksiä ”lennosta” ymmärtäen yleisön merkityksen, miten nämä jäsentävät sitten sen esityksen, mistä lopputuloksena on sitten palaute onko esitys hyvä vai ei huono.