Mitä pitää olla ihmisiksi, mitä itsekin ymmärrän kielen ja tarinat harrastuspohjalta humaanista lähestymistavasta ja poissuljen silloin kokonaan talousnäkökulman vapaa-ajallani, niin vieläkin huvittaa, vaikka vitsi ei ole uusi, mutta aloin itse vasta miettimään asiaa näkökulmasta, joka tuli tuossa Kummelin 30 vuotis -juhlajaksossa siinä Musa Corner -kohtauksessa.

Mitä tuossa Kummeli 30 vuota lähestyksessä ne kummeli-hahmojen tarina, mitä itsekin mitä omistan kaikki ne Kummeli DVD-tuotankokausiboksit ja kaikki julkaistut DVD:t, mitä Kummeli oli silloin ala-asteikäisenä kun se suosion huippu ennen Suomen ensimmäistä jääkiekko-MM-voittoa, mikä lopulta nosti kansamme itsetuntoa suurlaman kourista nousun osalta positiivista boostia antaen, niin tuossa 30-vuotisjuhlalähetyksessä on mielestäni poiketen niihin huippusuoiovuosiin nähden ajankohtaisilmiöiden huomiointi ryhmän tietoisen valinnan kautta enemmän läsnä, enkä omaa mitään mielipidettä siitä, onko se mihinkään suuntaan hyvä tai huono asia. Pidän sitä vain viihteellisenä ryhmänä.

Mitä nyt lähinnä yhdistin sen Perti Kurikan Nimipäivät maskeerauksen ja ulkoisen habituksen mukaan myös löyhästi sen kuvitteellisen artistipoppooseen siinä, niin nekään nyt niin hauskalta tuntunut, mitä Timo Kahilaisen esittämä hahmo kertoi, mitä se oli joskus toistakymmentävuota sitten opiskellut Heikki Helan repliikin mukaan jotain ”sosiaalipsykedeliaa”, niin sitten Kahilainen jatkaa siitä, joo silloin mä aloitin sen, ja ensi vuonna aloitan tekemään gradua, ja mitä se on liitettävissä vuoteten 2020-luvulle se asia siinä kuitenkin, niin se on totuus monesta akateemisia opintoja siinä Suomessa ensimmäisen punk-aallon aikana korkeakouluopskelijoina olleiden monen tarina, mitä silloin 1970-luvun loppupuolelta jonkun vuoden se ensimmäisen aallon se trendi oli sillä tavalla jokseenkin "valaviltraa" jopa.

Se on ihan totta myös, mitä suurin tuohon aikaan, ja on yhä nykyisin, niin korkeakoulu-opiskelijat opiskelevat jotain humanistista ieteenalaa tavallisesti ne, jotka ovat osana tuossa punk-skenessä siinä ajassa, missä itse vaikuttavat. Noista ensimmäisen aallon humanisiopiskelijoista, jotka olivat siinä sen ajan nuoriso-vaihtoehtokulttuurissa aktiivisesti toimijointa, niistä on myös myöhemmin useista päätyneet järkeviin koulutusta vasaaviin tehtäviin ja sillä tavalla jokseenkin voi puhua, että menestynyt ehkä elämässä kuitenkin, jos nyt poissulkee musiikkiteollisuuden. Mutta se on sitten siellä kääntöpuolella, selvästi suurempi joukko se porukka, jotka saattvoivat olla korkeakouluopintoja suorittamassa humaanisilla tieteenalalla jollain ja ol aktiivinen toimija siinä sen ajan vaihtoehtokulttuurissa, niin on totta, että se joukko on selvästi suurempi, mitkä sitten päätyneet lopulta oikein mihinkään mahdollisetsi juuri ehkä opintojen keskeytyksien tähden, tai jostain muusta syystä vaikka olisi saanutkin opinnot suoritettua, ja mitä se porukka alkaa porukka, joka vielä on hengissä on tällä hetkellä jotain 60-ikävuoden tietämissä, niin se nyt se kulttuurin muoto vielä ole kuolemassa sukupuuttoon se ensimmäinen nuorisopolvi, joka loi pohjat myöhemmille.

On olemassa myös tuohon aikaa punk--kulttuurissa aktiivisena toimijoita olleita sen ajan nuoria, jotka eivät ole suorittaneet lainkaan akateemisia opintoja, ja ovat yhä hengissä, ja ovat tyytyväisiä 60-ikävuoden tiietämissä elämäänsä ja mitä olen muutaman tämän kaltaisen kanssa joskus jutellut ihan niitä näitä, niin ihan järkevän oloista puhetta ja mielipiteen esitystä tulee myös siitä ryhmästä, et se ei ole aina koulutuksesta kiinni.

mutta siinä tuli lopuksi sitten hyvä:

Mitä oli julkisuudessa joku aika sitten, mitä Punk-skenessä siinä yhteisössä aktiivisesti toimijoiden jonkinlainen vaiettu asia on naissukupuolen edustajien syrjintä, en tiedä siitä mitään koska en liiku aktiivisesti enkä seuraa kyseistä alakulttuurin oimintaa mitenkään kenttätasolla, kiinnostukseni kohteet nyt on muualla, mutta siinä tulee osuvasti se asia käännettynä siten, että siitä saa hyvän vitsin:

Mitä nyt taitaa viimeisein omakin Facebook-postaukseni liittyä siihen, että iässäni tässä 40-ikävuoden kieppeillä koko ajan taitaa muodostua yhä vaikeammaksi löytää lainkaan sopivaa naissukupuolen edustajaa elämään mitenkään ainakaan pitkän parisuheen toivossa ja joitain attribuutteja siinä määrittelin, mistä voisin näin hyvin päätellä asian olevan näin, jos nyt käännän tuon henkilökohtaiseen elämäntilanteeseeni.

  • Oletko huomannut kohdallasi naisten syrjintää, että sellaista ilmenisi?
  • Vaikka jotkun ehkä saattaa miettiä, että kohdallani ilmenisi jotain, että naisia syrjitään, niin olen kyllä täysin sitä mieltä, että ei tässä mitään naisten syrjintää ole elämässäni, koska minun kohdalla tämän miehen ympärillä ei naiset parveile lainkaan.

Tuo nyt ei ole mitenkään sanasta sanaan, miten Suomen Clapton-vastine jonkinlainen roolihahmon repliikkinä siinä toteaa lopussa, mutta jos tuon nyt irrottaa erilleen ja kertoo vaikka suulisena tuon saman vitsin, niin tuo on oivallisen hyvällä maulla kerrottuna juuri noin tuo asia pitääkin kääntää, että kaskusta tulee viihdyttävä.

Ei nyt mennä sen enempää syvemmälle tuohon, mutta muistan elävästi vielä sen lauantai-päivän, kun Turun Puolalanpuisto oli täynnä ihmisiä, ja sää suosi, mitä Down By The Laituri -festareilla muista oliko se 1994 vuonna en ihan tarkkaan sitä vuotta muista, mutta kuitenkin se sijoittui se Kummelin live-esiintyminen DBTL:n tapahtuma-areena Puolalanpuistossa se show, se on ensimmäinen kerta, kun olen elämässäni osallistunut mihinkään yleisön edustajana vastaavaan tilaisuuteen, mitä olin 11-vuotta vanha. Hienoa on myös, että että yhdessä noissa Kummeli -DVD -julkaisuisa on lisämateriaalina koko se televisiotallenne-esitys siitä aurinkoisesta lauantai-päivästä, niin sillä tavalla positiivisia muuistoja kumpuaa mieleen tuosta ajassta palautuu mieleen, mitä muuta mielekästä elämässäni oli ympärillä siihen aikaan, kun tietoisuus maailmasta ollut sillä tavalla vielä laajentunut tuossa iässä.