Suomessa näyttää olevan tuollaisia Resort -tyyppisiä lomakeskus -yrityksiä ja melko suurudenhullun terveellä positiivisella asenteella varustettuja liikemiehiä ollut jo iät ja ajat 1980-luvun lopulla näköjään, mitä eilen törmäsin netissä erääseen Lindeman -satojen työpaikkojen luojaan Suomessa, joka on jakanut verkossa tarinansa 1990 – Suurilaman aikaan kokemansa saman kohtalon, mitä moni tuolloin koki Suomessa.

Resort-tyypiiset lomakeskus-keidas ratkaisut juuri tuollaisella asiakkaalle tarjottavalla optiolla viikko-osakeella rahoitettavat suuretkin laajennushankkeet ja investoinnit, kaikkihan ne investointeja on, varmaan olikin jotain uniikkia aikanaan.

Moni virkistivänä yritys-keitaan päätynyt tosin yritys-skeidaan, eikä verkossa kaikkine lähdeviitteineen edes ole arkistoinuta kaikkia traagisia kohtaloita, kun kaikista nyt ei ole sillä tavalla merkittävästi todellakaan uutiskynnys ylittynyt missään lähteessä, ja itse konkurssin läpi käyneet yrittäjät monetkaan eivät ole tuoneet yhtä avoimesti Lindemanin tavoin asiaansa esille, jos ovat edes enää elossa syystä tai toisesta.

Sehän voi olla, että heillä jäi jo elinaikanaan tarina kertomati edes suulisen perimän kautta välitettynä kenellekkään lähipiiriä kauemmas. Varmaan sellainenkin joukko on olemassa tässä markkinassa, vaikka on tylsää puhua traagisista ihmiskohtaloista minään markkinana, no, hautaustoimistohan siitä on hyötynyt.

Varmaan nyt kaikki jo tajusi, että tuli eilen vastaani netissä Pertti Lindemanin Uusi Suomi -blogin tilitys tämän Katinkulta -lomakeskus -resort idean isä, puuhamies, ja perustajan jälkipuintiblogi-postaus, turha sitä nyt enää tuonne ”Muihinkin juniin nousijoita” -valikkoon lisätä. Löydätte sen kyllä, mitä samaa itse eilen illalla luin.

Se on hyvä, että kirjallisen viestinnän osalta teksti luistaa.