Mitä tänään aamulla kävelin pienen lenkin ulkoillen vähän raitista ilmaa, niin siinä ajoi autotiellä ohi selvästi Amerikan autoihin kilahtanut jo pitkän aikaan sitten jokseenkin varmaan tämän itsensä ajokuntoon pistäneellä Buickilla Classic -tyyliin.

Siinä sitten välähti oitis mieleeni, että ”Tommosessa Amerikan autossa pitää olla ja se takaloosteri tarpeeksi tilava, että ruumis mahtuu sinne siinä kohtaa, kun sitä lähdetään hävittämään jäljettömiin”.

Leikki sikseen, unohdin sen oitis eihän se mitään arkipäivää ole, paitsi elokuvissa. Mitä 5 vuoden masennustoipumiskauteni aikana en liikkunut ulkona käytännössä lainkaan ja katsoin aamusta myöhäisiltaan saakka pelkästään elokuvia vanhempieni kakkostelkkarista, ja nyt en viime aikoina ole sillä tavalla siinä volyymin mittakaavassa niitä enää tietoisesti koen, että se oli se aika elämästäni, vaikka vielä pidänkin elokuvien katselusta, jos jokin mielenkiintoinen osuu kohdalle.

No, sitten tulee tämä kysymys ”Lienee tolkuttomasti aikaa käyttäneenä elokuvien katseluun tämä melko salamannopea mielleyhtymä näistä amerikan autoista, mitä elokuvissahan näin on todella. Elokuvat nyt on fiktion tuotetta tuosiaan, eikä siinä määrin edusta lainkaan reaalielämän arkitodellisuutta, mitä Amerikka käytännössä ei ole lainkaan sama, miltä se elokuvissa meille näytetään. En ole itse käynyt Amerikassa, mutta kuullut asiasta siellä ennen WTC-iskuja käyneiden suusta melko paljon yhtä sun toista sen maan matkailuun liittyen myös sitäkin puolta.

Toinen ja, mitä pidän mustasta huumorista, ja jossain määrin punaisena lankana on jo ptikään ollut tiedostaen se lähestymistapa viihteeni luonnissa maailmalle, että se asia, mikä on tarpeeksi suurelle joukolle riittävän kipeä asia käsiteltävä, siitä tehdään pimeän puolen mustaa kieleen perustuvaa älykästä huumoria.

Puhuttujen kielien vapaa-ajan jonkinlainen harrastus, ja mitä englannin kielestä pidän kovinkin, niin Brittiläiset tilannekomedia – sarjat niiden historian alusta melko uusiinkiin, mitä viimeisin mitä olen katsonut, on ”Wrong Gone Show”, niin  niissä ja on tietynlaista itseäni miellyttävää materiaalia. Nämäkin asiat varmaan osittain ruokkivat helposti taipumisen pimeän puolen kieroutuneeseen huumorimakuuni. Joskin se valtaosin jää vain omaksi ilokseni sitten, mitä aistit laser-tarkkuudella aistin ja hereillä arjen joka hetki ympäröivistä ärsykkeistä äkäten jotenkin kummasti mitä yksityiskohtaisemmista havainnoistani tulee sitten erilaisia hauskoja mielialaani nostattavia yhdistelmiä johdettua. Joskus jopa yksi näitä päivässä voi pelastaa päivän!

Tämän Amerikan auto ja takaloosteri -ajatukseni oli ja meni jo, enkä palaa siihen enää. En ole hankkimassa Amerikan autoa, saati sitten tavarasäilytystilojen kokoa aiemmin esittämälläni tavalla argumentteja noina pitävinä ainakaan, vaikka Lotossa jos voitan, tiedä vaikka päätyisinkin Jenkkirautaan. Autoon joka tapauksessa.