Tänään päädyin kertomaan kaupungilla kahdelle hyvänpäivän tutulleni kaksi erilaista saman tasoluokan vitsiä, ja sitten kolmas perustui elekieli, käsimerkkivitseihin.

Mitä jutun jatkajalla oli jokseenkin huumori-pitionen ”Let’s Go Us” -korvaläpällinen kulunut lippalakki päässä, totesin ”Ruotsin kielen vastine ikään kuin Låt Oss gå (tillsamma) sama ruotsiksi, joskaan ruotsin kielessä ei ole lyhennettyä versiota, kuten ”Let Us Go” on lyhennys vakiintunut Let’s Go.

Kaveri sitten jatkoi, miten saksan kielellä kyseinen ennen peruskoulun alkua jokaisen oppima toteamus menee. Siitä sitten päästiin vitsiosastolle.

Ei liity siihen vanhempaan saksan kieleen liittyvään vitsinä pitämääni juttuun, mikä on tullut vastaan aika usein, jos joku mainitsee erityisesti metallimusiikin ystävä mitä olen törmännyt Muusikoiden.netissä metallisoittajaharrastajien profiileja olen lukenut, monissa on he ovat tahtoneet mainita saksan kielen taidoksi rajaten sen ainoastaan valikoitu joukko tärkeimpiä kirosanoja.

Toinen, mikä on myöhemmin tullut vastaan, mikä liittyy lähinnä työhaastattelussa, mitä kielitaitopuolta siellä tiedustellaan, mitä varmaan nykypäivänä 2023 ole ainuttakaan merkittävän kokoista järkevää työpaikkaa, joka toimisi ainoastaan kaikkineen kotimaan markkinoilla, mitä talousoppineet enää pitkään aikaan ole edes käyttäneet termiä ”sisämarkkinat”, no eihän Suomessa vähitellen 1995 EU:hn liittymisen jälkeen ole sitten oikein pelkästään mitään sisämarkkinoita ollutkaan lopulta, ja nykypäivänä EU-politiikka on kiinteä osa myös Suomen sisäpolitiikkaan vaikuttavia tekijöitä siinä, niin tästä sitten se tulee.

Varmaan nyt on vähän joka firmassa nyt jonkinlainen sen toimialan, jossa firma toimii, täytyy nyt varmaan edes auttavasti jonkinlainen perussanasto hallita, tai jokin yleiskielen perustasolla kuitenkin, mitä sitten Suomessakin on paljon kortistossa sellaisia pitkäaikaistyöttömiä, joilla sitten työhaastattelussa heillä on käytännössä ainoastaan sujuva siansaksa, niin se on ja yksi tekijä, millä eivät varmasti saa työpaikkaa.

Oma mahdottomuuteni työllistyä ei kaadu sillä tavalla koulutustani vastaaviin työtehtäviin kielitaitoon, se on vain yksi tekijä, niitä on monia muita haasteita ja esteitä olemassa, joihin ei nyt itse pysty vaikuttamaan, jotka sitten yleensä johtavat hakemukseni hylkäämiseen.

Vitsin tasolla toinen, kun oikeusoppineet lakikoulusta valmistumisen jälkeen ilmoittavat ensimmäisessä työhaastattelussaan työpaikkaa hakiessaan kielitaitonsa olevan ”Jargon”, niin eivät hekään sitten tule rekrytoiduksi. No, vitsihän on sama, leikki sikseen.

Sitten näihin käsimerkki-kielien hallintaan. Mitä vähän reilu kuukausi takaperin kutsuin lauantai-aamupäivästä kylään muutaman vuoden minua nuoremman ikäiseni jo kolmatta vuotta sitten ensimmäisen kerran tutustuneena hyvän päivän tutun naishenkilön kylään ensimmäistä kertaa, ja hän viihtyikin reilun tunnin istuimme sohvalla ja kuuntelime musiikkia Spotifysta ja juttelimme kaikenlaista, niin seuraavanlainen, jonka esitin tarkoituksella.

Nainen kertoi, että hän on kiinnostunut käsimerkeistä, ja näytti muutamia, ja tiedusteli tuntemustani niistä, niin oivalsin oitis kertoa hyvällä tavalla, että oma käsimerkkien hallinta rajoittuu tasan yhteen merkkiin, mutta sen sitten olen hallinnut erittäin sujuvasti jo 4-vuotiaana lastentarhassa vertaisikäisiltäni.

No mikä se on?

Sitten vedin oikean käteni keskisormen pystyyn, ”Tämä on tää kansainvälinen käsimerkki, joka ymmärretään joka paikassa varmasti, ainahan tämä on toiminutkin.”

Keskustelukaveri rupesi nauramaan juttua, ja piti siitä, ja kun sanoi, että joo no mäkin tiedän ton, ja kertoi että hänkin on käyttänyt sitä joskus muutamia kertoja.

No, se vitseistä. Itselläni oli useampaan otteeseen lapsudenkoti -alueeni pienkirjastoasemalta lastenkirjaston osastolta lapsille suunnattu viittomakielen alkeet -kirja, mutta olen unohtanut jo tähän ikään mennessä kaiken, mitä muutamia käytin joissain tilanteissa sitten missä esikoulussa 1989 lähtien sitten olin peruskoulun päättymiseen asti sama porukka pääosin, eli sikäli tuon vitsin takana kansainvälisesä käsimerkistä lienee myös totuuden siemen taustalla, mitä eri kielialueilla on myös eri viittomakieli, ja sitten on murteita käsittääkseni myös, mitä saamelais-vähemmistöalueillakin on niitä saamen viittomakielen murteita, jotka ovat varmaan osa ainakin vaarassa kuihtua kulttuuriympäristön rikastuttajana siitä syystä, että se joukko on niin harvalukuinen, ketä hallitsee sen kielen, ovat niin iäkkäitä ja sitä taitoa ei ole sitten siirretty millekkään seuraaville sukupolville siellä aluleella, jossa sitä puhutaan, niin sitten kun viimeinen kielen hallitsija elämä päättyy siellä, niin sittenhän se katoaa sen käyttö, ainoastaan sitten mikäli se on dokumentoitu jokseenkin riittävästi materiaalia, niin sitten myöhemmin on mahdollista, että jotkin mahdollisesti itse saamelais-yhteisöön kuuluvat, ketkä suorittavat jotkin kieliopinnot yliopistotasolla, niin saattavat kiinnostua oman alueensa kadonneesta murteesta, mitä siellä on käytetty.