Kotikaupunkinsa yliopistosta valmistunut suomen kielen ja kirjallisuushistorian, kansanperinteen mytologian  pitkän linjan iki-opiskelijanainen lopulta sai erinäisillä opintojen rahoitusmetodeilla kasaan Laudatur -arvosanan arvoisen väitöstutkimuksen koskien Elias Lönnrotin Kalevala -eepokseen profiloituen kaikissa opintojen esseissä, välitutkielmissa ja aivan jokaisessa julkaisussaan ja harjoituskirjoitelmassaan päätyen lopulta melko kypsässä naisen ikään suhden 45 -vuoden iässä kolmivuotiselle tutkija-stipendin alle Kalevala – tutkimukseen Lönnrotin jalanjäljille Itä-suomeen pitäjiin, jossa kansalliseepoksemme seppä aikanaan juopotteli pirtistä toiseen ja taltioi suullista kansanperinnettä.

Kiertävä rättikauppa ei tuottanut Youtube-haulla tuloksia, ja vaikka Elias Lönnrotia voidaan pitää eilisen paperitähtenä, vaikka hän ei ole sitä, pysyvissä väreissä vankasti jalat maassa yhä ajassamme, silti tähyily tähtiin kannatta, vaikka astrologia ja tähtitiede onkin luonnontieteiljöiden alaa, eikä liity humaneeihin aloihin millään muotoa.

Sattuipa hakutermistöllä videojulkaisu-alustalla hauska kuva, joka liittyy myös tarinamme Neiti Etsivään, ja mitä tutkijastipendin saaminen edellyttää hyvinkin tarkkaavaista hajuaistia ja havainnointikykyä, pitää olla silmä tarkkana joka mahdolliselle haarapolulle oman tutkimuksen aihepiirin saralla.

Kuva oli niin hauska, että heräsi kysymys, onko okulaarit ja optiikka Neiti Etsivällä suunnattu kauas tulevaisuuteen usean sivujuonteen kautta, vai juuri päinvastaiseen suuntaan, eli menneeseen. Mielummin Petri Lius näkisi tähtäimen olevan kaukana tulevaisuudessa, erityisesti jos kansalliseepoksestamme lähdetään käymään debattia ja ottamaan osaa keskusteluun.

Sain myös loppuillasta korjattua epäluuloni, että keisari Nero ei olisi ollut Rooman palon pääarkkitehti, vaikka suomenkielisessä Wikipedia-artikkelissa todetaan, että siitä huolimatta, että keisari Nero hyötyi eniten koko Rooman väestöstä Rooman suurpalosta.

Keisarin uusista vaatteista on ollut juttua, mutta Neiti Etsivä, mitä juontaa reittiään Itä-Suomen kotimaisen suullisen perimän alkulähteille, keisarinnan vanhat uudet vaatteet, tiedä vielä, mihin tämä yltää.