Mitä olen seurannut, ja jo pitkään tajunnut, että MA Numminen on erittäin viisas mies. Mieshän opetteli kokonaan uuden vieraan kielen itselleen kuuntelemalla vieraskielisia radioasemia ja on kirjoittanut mm. Suomen keskikaljakuppiloista kotimaamme kielellä käsikirjan, jossa on kotikaupunkinikin elintarvikehuoneistoja noteerattuna.

Ei ainoastaan lapsuusvuosiini sijoittuva jänishahmo YLEn lastenohjelmassa, josta kotimaisen keltaisen lehdiston loopissa Nummisen haastattelua on taannoin siteerattu, jossa mies on todennut, että "En halua olla jänis." Vielä nykyäänkin videofilmi-arkistoissani on puoli kuusi ja pikku kakkonen niiltä vuosilta, kun sarjaa esitettiin. Ohjelmat on nauhoitettu VHS-formaatin videokasetille televisiosta, kun se oli sitä lapsuusvuosieni 1980-lukua, että nauhoitettiin ohjelmia VHS-kasetille, kun VHS-videonauhurit yleisyivät ja videovuokraamobisnes eli kulta-aikaa.

Vaikka en kuuntele discomusiikkia, enkä pidä siitä erityisesti, 1990-luvun lopulla erityisesti tyttojen keskuudessa Eurodance -musiikkigenren nostevuosina, vuonna 1995 MA Numminen teki pedro Hietasen kanssa M.A. Numminen Goes Tech-No -CD:n, jonka omistan joskus muinoin kirpparilta levyn ostettuani. Sillähän on nykyisin jonkinlainen keräilyarvo, mutta en ole luopumassa levystä, CD-levy on aikakauteni formaatti, samaten mitä VHS, kuten aiemmin totesinkin aiemmassa kappaleessa.

Hienoa Mauri Antero! Olet lahja Suomalaisen älyllisen kulttuuritoiminnan kentällä ollut jo 1960-luvun opiskelijasukupolven partaradikaaliajoista.