Tuonelan tummaan virtaan soutaen virtaa punaviini,

hetket eletyn elämän vilisee katkerine muistoineen, traumoineen ja elämän kestävine arpineen, sanovat.

Niin paljon takana, enää ole edessä kuin ikiuni? Tuntuuko sekään enää miltään kaiken jälkeen?

Jäljelle on jäänyt ainoastaan pelko, ahdistus, sekä ääniset aistiharhat, jotka ei lienny lain.

Tämä elämä ei ole keveä Oodi ilolle, vaikka taival eurooppalaisena päättyykin.

Valvon öitä ja nukun päivisin, tyhjän päällä juon liikaa kahvia, poltan ketjussa, nautin alkoholia runsaasti.

Eletyn elämän kanssa ei liene voida elää muutoinkaan?

Joulu juhlista synkin arkipyhineen.

Yksin orpo yksinäinen mies lopulta, kaikkien unohtama nuori elämä tulee päättymään. Päivämäärää ei ole itse kirjoitettaman vielä varmaksi.

Plöröt ja punssitoti aamiaisena saa maailmani tuntumaan edes jokseenkin ”normaalilta”, joulusta viis.

Hyvästi, selvä loppuvuosi.

Post Scriptum.

Tämän kaltainen tarina kuultuna jotakuinkin muuttumattomana, josta pidin, sepite näin joulun alla.