Mitä vielä perjantaina tuntui alku-iltapäivästä tulevasta viikonlopusta tulevan tavallista arkisempi ilman sen ihmeempiä muistijälkiä jättäviä tapahtumia, mitä odotettavissa oli ainoastaan lauantain klassikko-vakiokierros, jossa oli maantaista lähtien olin pistänyt pienen pelin vetämään.

Toisin kävi. Eilen tuli hyvä draivi päälle, mitä suljin television ja tietokoneen kokonaan, ja palasin 1996-milleniumuosituhatvaihteen esiteini-teinivuosieni aikoihin kuunellen pari tuntia CD-levyjäni niitä, jotka ovat tärkeitä itselleni ja jotka sisällyttävät positiivisia muistoja niistä vuosista.

No, kahvia on tullut juotua aivan liikaa ja sitten tupakkaa on kulunut normaaliviikonloppua enemmän, niin tuli valvotuksi koko viime yö ja enkä vieläkään ole nukkunut silmäystäkään.

Tulin postanneeksi DVDPlazaan muutamia hyvän ja positiivisen karman levittävää uutta postausta ja yksi niistä liittyi mm. Eveo.fi -palvelun video-ohjelmmakirjaston asiaviihde-puolelta parasta ohjelmistoa linjoilla saatavilla tämä kahden sarjan kattava kotimainen SLAM-ammattipainiin erikoistuva ohjelmasarja, mitä en ole kilahtanut koskaan siihen lajiin, mitä se on pelkkää showta, ja ei uskokseni voi olla maailmassa yleisöä, joka ottaa sitä toimintaa tosissaan.

No, vielä tänä iltana hyvälle tuulelle tuli, mitä miettisin sitäkin, varmaan ne ohjelmassa esiintyjät on tiedostaneet tietenkin sen tosiseikan, että heidän täytyy elää loppuelämänsä sen videossa esityksensä kanssa ja ovat vielä hamaan loppuun saakka elämän päättymisen jälkeenkin vielä esityksenä vankina.

Itse olen aika varhaisessa vaiheessa kasvanut kulttuuriin, jossa ymmärrän ja sen, että aina jos esiintyy julkisesti, pitää ja esiintyä sillä tavalla, että pystyn elämään sen esityksen kanssa saman tien päättymisen jälkeen hamaan loppuun saakka ilman, että tarvitsen alkoholia toipumiseen missään vaiheessa. Siinä ja täytyy olla ja tietynlainen luontainen persoonallisuuden piirre, mitä varmaan juuri julkisisten esiintyjien -populaatiossa on ammattikunnista prosentuaalisesti mitä varmimmin eniten alkoholisoitumista tai muutoin sitten elämän päättymistä ennen aikojaan, tyyliin ”alkoholisoitunut televisiojuontaja”, tai muutoin vain vintti seonnut jostain syystä, mitä olen päätynyt siihen, että julkisissa esiintyjissä on paljon varmaan sellaista porukkaa, joilla alun perin väärä ala-valinta, mitä ylipäätään noin 1% varmaan koko toiminnasta näkyy ulospäin, ja sitten jos tulee suurempaa julkisuutta, se on promilleissa varmaan ja yhä haastavampaa mitä se julkisuuskuva pitää ja ylläpitää ja se historia säilyy hamaan loppuun saakka sen lisäksi tosiaan, että se pitää ja pystyä pitämään ehyenä oma profiili.

No tänäänkään ei sitten välttynyt filmitähtenä olemisesta, mitä naapuruston jälkikasvu halusi kuvata minusta videon, niin suostuin siihen ja esitys oli ihan päivänvalon kestävä. Olen ajat sitten unohtanut jo sama kuvaa joku kysyen lupaa tai ei, mitä varmaan kaikista kuvista ja videoista alle 1% olen lopulta itse nähnyt koskaan, mitä niitä varmaan vuodelta 1993 lähtien on, eikä yksikään niistä ole lähipiirini kuvaamia. Ensimmäinen taisi olla, mitä kolmannen luokan joulujuhlassa olin joulupukkina, sitäkään en ole nähnyt. Voi olla, että jossain tulee vastaan, ei väliä vaikka ei tule, itselläni liittyy kymmeniin erilaisiin esityksiin, mitä virallisia on ollut ja epävirallisia, niin jokaiseen tietyt muistijäljet, joista yhdistän niihin esityksiin asioita kuitenkin niin sama vaikka ei niitä koskaan näekään. Sen lisäksi kaikki deepfaket yms. mitä varmaan niitäkin on mitä epäedullisemmissa konteksteissa etuani vasaaan maailmalla leviää ties missä. Ne on asioita, mihin ei voi itse vaikuttaa ja se on kaikilla sama.

On se totta, että epävirallisia ”bootleg” -tallenteita video ja äänitallenteita on tolkuttomasati enemmän, mitä virallisia, mitä tiedän että missä olen ollut mukana. Voihan se olla, että lopulta päädyn kotikaupunkini täysin unohdetuksi jääneeksi suureksi kulttuuripesroonaksi, mutta se sopii itselleni, eikä se ole tietoista omaa valintaani ollut aivan kaikki. Ei sitä tiedä, jos joku johonkin tulevaan maailmanaikaan kokoaa kaiken materiaalin minusta paikallisväestöltä enimmäkseen kiveäkään jättämättä kääntämättä top-down -lähestymistaavasta,, tiedä kuinka monta tuhatta vuotta olen lopulta tapetilla jossain virtuaalimaailmojen museo-näyttelyn pääaiheena pelkästään näiden bootlegien kanssa? No, se siitä. tämän kaltaisilla asioilla on turha vaivata itseään. En olisi ihmisen historiassa tosin uniikki tapaus, joka löydettäisiin vasta fyysisen elämäni päättymisen jälkeen.