Humaanien havaintojeni pohjalta olen välillä miettinyt asiaa, joka on jäänyt jokseenkin epäselväksi.

Mitä lukuisammatkin elämäntapa-alkoholistit ja juopot istuskelevat bussikatoksilla, ja juovat viinaa siellä, jonkin verran olen tarkoituksella kuunnellut niitä keskusteluja, mitä he siellä käyvät.

Näiden ihmisten puheista päätelleen aika usein siellä odottelevat seuraavaa, mutta en ole vielä päässyt aivan selvyyteen, mistä siinä on kyse, kun oikeastaan koskaan ole nähnyt yhdenkään näistä bussikatosten sankareista nousevan linja-autoon. Kerran on ollut tilanne sellainen, että yksi oli nousemassa linja-autoon, mutta kuski ei laskenut tätä sisään argumentoiden syyksi matkustajaksi joukkoliikennöintivälineeseen pyrkivän vahvaa humalatilaa.

Lienee jonkinlainen pysyvä ja vakiintunut osa Suomalaista kansan kulttuuriperinteeseen liittyvää toimintaa tämä seuraavan odottelu juuri bussikatoksilla niin maaseudulla, kuin sitten kaupungistumisen aallon myötä myös kaupunki-ympäristömiljöössä ja tämä kansan syvien rivien edustajien perinne voi ja elää yhä voimakkaasti läsnäolevana yhä vuonna 2022.

Odottelihan se Juice Leskinenkin 70-luvulla jo junaa siellä Pieksämäen asemalla, joka lienee alkukantaisimpia esityksiä kotimaisen kevyen musiikin lyriikoissa maininta tästä, mutta varmasti perinne on elänyt voimakkaasti meidän suomalaisten kulttuuriperimän rihmastoissa juurtuen jo hyvin varhaisessa vaiheessa Suomen kansan historian alkutaipaleella osaksi arkitodellisuutta.