Mitä edellisaamuna luin tuoreeltaan eri lähteistä, mitä myos omaan kitaraharrastukseeni alkusysäys ja sitä omaksi iloksi ylläpitävä sukupolvi on nk. "British Blues Invasion" -sen nuorsiosoittajapolven soittajat, joista yhä on vielä moni elossa, samaan porukkaan lukeutuva Jeff Beck on harventanut sitä soittajapolvea jälleen yhdellä.

Merkitättävin konserttielämys elämäni aikana on Eric Clapton Helsingin Hartwall Areenalla 2006 kesällä, mitä ostin vuosi etukäteen lipun permannon eturivin istumapaikka, jonotin lippupalvelun verkkokaupan jonossa tunnin ennen kuin lipun myynti virallisesti alkoi.

Maksoi mitä maksoi, Slowhand on suurin innoittaja, miksi koskaan aloin kiinnostumaan tämän tyyppisestä musiikista, ja miksi halusin aloittaa koko kitarharrastuksen.

Olen taas siinä määrillä palannut alkupisteeseen tämän osalta, mitä korona-lockdownin aikana muodostui tärkeäksi osaksi otin teoriataustalta haltuun ja kehityin todella paljon eteenpäin tämän musiikkityylin omaksi iloksi soittamisessa tajuten kitaran otelaudan sävelinä koko otelaudan.

No, mtä kuuntelin edellispäivänä Creamin Live -tuplavinyyliä ensimmäisen kerran vuodelta 1972, aloin kiinnostumaan, mitä netistä loyty lähteitä ja artikkeleita liittyen Creamin levyttämiin tulkintoihin ikivanhoista Blues-standardeista, mitä koin räjäyttävänä kokemuksena Hideaway -klassikon tulkinnan kyseisellä live-vinyylilllä, mit kesto on pikästi päälle 10 minuuttia ja poikkeaa täysin kaikesta siitä, miten kyseinen kappale on alunperin kirjoitettu ja levytetty originaali, en lainkaan ihmettele, miksi Cream on merkittävä yhä nykyisin innoittaja sukupolveni kitaraharrastajille, ja myos tuleville mitä jokainen soittajaharrastasukupolvi tämän musiikkityylin edustaja käy samat standardiklassikot läpi jossain vaiheessa ja mitä Cream on ensimmäinen joka toi ne jokseenkin laajemman yleison tietoisuuteen omana aikakautenaan. Radikaali yhtye kaikin puolin.

Ohjelmistossa jokaisella esiintyjällä pelkkiä standardeja omine tulkintoineen siellä on mm. edellä maintsemani Hideaway, Crossroads on yksi niistä, sitten väliin pitää soittaa Hippy Hippy Shakea, mitä sitäkin loytyy maailma väärälään ihan joka lähtoon, Night Train, yojuna on ja yksi teema, Funky Shit ja I woke Up on this Morning, On niitä muitakin, mutta tuossa nyt jotain standarditemoja, I worried About my Baby on ja yksi klassikko, mikä soitettiinkin jo yläasteella esiintymisessä, josta loytyy itse alle vuoden kitaraa harrastaneena jonkinlainen esiteinipoikien yritelmä.

I Worried About My Baby loytyy myos Claptonin ja kumppaneiden levyttämästä Howlin' Wold -ääänitteeltä hyvä versi, joka enimmäkseen noja harpistin sooloihin.
Tulin kommentoineeksi Willie Wittenin kirjoittamaa artikkelia tästä Cream -tuotannon tulkinnoista oman kommentini miehen kirjoittamaan artikkeliin toukokuulta 2021 Bluesrockreview -julkaisussa, johon voin lisätä tähän linkin vaikka hyvin loytyy kommenttini myos jo nyt hakukoneella, vaikka kirjoitin sen noin 4 - 5 päivää sitten ja moderoinnin jälkeen se on 1:1-een julkaistuna kyseisen julkaisun atikkelissa.

Referenssi

https://bluesrockreview.com/2021/05/top-10-cream-songs.html