Mitä tänään ollut koleampi aamu hitusen Turussa, mutta silti syyssäät ovat olleet ihan kelvosti siedettävät tähän asti.

Tällä hetkellä videopeleistä, joita pelaan on kesken NES -konsolille 1984 ilmestynyt Wrecking Crew, mitä pelin tasoista olen selvittänyt vasta murto -osan, viimeksi tänään aamulla miettisin pelin pelaamisen taustalla olevaa filosofiaa, mitä pelissä on ideana hajoittaa kaikki kentän seinät ja tikapuut törmäämättä zombieen tai tulimyrskypalloon niin pari ”Poltetut sillat – Suljetut ovet” vaikka vertauskuvallisesti mahdollisesti vaikeasti saatavilla olevien terveyspalveluiden osalta, mitä osa ihmisistä on heitettynä oman onnensa nojaan hyvinvointialueiden tultua voimaan.

Pelin tasot vaativat jonkinlaista loogista päättelykykyä ja ydin on siinä, missä järjestyksessä kentän tuhottavissa olevat elementit pitää raivata tieltä, jotta etenee seuraavaan tasoon. No, se ei liene ollut 1984 julkaisuvuonna varmaankaan mitään uutta, mutta idea on hyvä.

Siirsin jo herätryskelloani keittiön/olohuoneen hylly/tasanteelta tietokonepöydälleni, mitä nukun usein sohvallani ja vapaamuotoinen herätys mitä herätyskellossa on paristot ollut loppu jo useamman vuoden. Sillä tavalla aikataulua ole muuta kuin onhan se vapaamuotoisempi työkyvyttömyyseläkeläisellä.

Enää oikein toivoa jaksa nähdä loppuelämäni aikana, jos vielä löytäisi mukavan oman ikäluokan naiskaverin ja jos sattuu isompi Lottovoitto, omakustannelevyn tekisin puhuttuna on jo äänituotantoa harrastavan hyvänpäivän tuttuni, jolla on virallisia lisenssejä tuottajaksi levyyn, mutta ei sen väliä vaikka se elämässä jääkin tekemättä. Itse en oikein välitä vastata kysymykseen ”Ooks sä muuten tehnyt äänityksiä?”, kovinkaan mielelläni. Tuossa lauseessa ja pimeällä tavalla asiaviihdepuolta.