Mitä olen saanut palautetta yöllä kuorsaamisesta, liittyen hengitys/ilmateiden kategoriaan, mitä kykenen jossain määrin karaokessa laulamaan ylärekisterin pitkäkestoisia sidottuja säveliä, en tiedä onko mahdollista tyyliin ”Elämäni biisi -jakson Hocus Pocus -cover, jossa on hauskasti kansankielellä ”jodlaten” ymmärtämättä tai tarkoitus alunperin liity saamen kulttuurin ja tai milään lailla.

Mitä myös vinkuva hengitys ja pään sirinä, menemättä liian isojen rattaiden pyörimään laittamisen jälkeen ”päässä viiraa”. Niin alkoholilla ja tupakoinnilla lienee osuutta asiaan.

Hauskalta vaikuttaa myös, miten unissakävelyä tekevä ihminen voi ajaa autoa, mutta se jäi epäselväksi lähteestäni, onko unissakävelevä autoilija parkkeerattuna vai onko auto liikkeessä.

Voi pitää ihan paikkansakin, että minulla on orastavan keuhkoahtaumataudin oireet, ja viinalla lienee osuutta asiaan myös vinkuvan hengityksen osalta. Välillähän sekin vinkuu, tosin varmaan keuhkoahtauma ei pääse kehittymään yhtä nopeasti nyt, kun olen siirtynyt edullisempaan vaihtoehtoon nikotiinipusseihin, joista 3 kiekkoa kestää vähän reilut kaksi viikkoa ja hinta noin 21 euroa koko satsilta. Siis alle kahden tupakka-askin hinta.

Tupakointia jos jossain kohtaa siirtynyt pelkän nikotiiniriippuvuuden hoitoon, nikotiinipusseja voi suositella aivan mainiosti. Suun limakalvot on koetuksella, mutta säästyy keuhkot. Olisiko näin?

Temppuni huipentumana tein vielä selväksi, että yleison kaksi edustajaa oli saanut täysin vapaat kädet valita mitä tahansa kaksi noppaa tai silmäluvun, pyysin näiden summaavan arpakuutioiden silmäluvut.
Aloin jakamaan kahden korttipinon kortteja sekoitetun pakan päältä, ja hämmästys oli suuri, kun vedin esille ainoat kortit, jotka näytin pataässä ja ristinelonen, 14.

Joskus muistan lapsuudessani minulle opetetun muutamia korttitemppuja, mutta olen unohtanut ne.
Ei yhden taian repertuaarilla aivan Maagikot -taikashow -kiertueen tähtiartistikaartiin yllä lähellekään koskaan, mutta jostainhan taikurin vapaa-ajan harrastus lähtee liikenteeseen.

Harkitsin tänä vuonna katselin Casagranden verkkokauppakatalogia, pikku-kemistin settiä naapurissani asuvan viime syksynä koulun aloittaneelle pojalle, pieniä räjäytyksiä ensi alkuun, ja sitten oli huokean hintainen taikurin setti, missä olsii ollut välineet ja ohjeet noin 300 eri taikatemppuun, niin ne olisi voinut olla mielekäs ja kasvattava materiaalinen joululahja joulusukkien, karkkien ja jouluisen kahvipaketin tervehdyksen muodossa innostaa jatkamaan positiivisten helppojen temppujen oivaltamisen ilon kautta haastavampiin kokonaisuuksiin.

paras taikashow -livekokemukseni on Iiro Seppäsen taikashow Turun konserttitalossa joskus muinoin yläasteaikanani, siellä olisi taas helmikuussa Maagikot kiertue Logomossa lippuja varmaan vielä tammikun alussa saatavilla.

Vaikka lauantai-alkuiltapäivä täyspäinen krapulan selvittelypäivä olekaan, olen katsonut en nyt aivan kaikkia, mutta valtaosan Penn & Teller - Fools Us (Naruta meitä) -sarjaa, jossa osa jaksoista varmaan kuvattu COVID19-lockdownin aikaan, mitä yleisonä on etäyhteyden Päässä niissä monitoreissa ja osa taikureista esiintyy videoyhteyden välityksellä.
Sain yleisoni onnistuneesti tässä ensimmäisessä tempussani kokemaan positiivisia viboja, ja kaikille jäi hyvä mieli, eikä edes eläimiä tarvinnut satuttaa temppua tehdessä, kuten tapana on eläimiä elokuvatuotannoissa käytetyn lopputekstien loppupuolella tapana on lakiteknisesti vastuun rajoituksena siellähän se komeilee aina.

En ole laittanut kämpälleni totuttuun tyyliin joulua, niin ei voi tulla ainakaan aikaista joulua, kun ei laita joulua.

Arkipyhät ovat tylsimpiä, mitä en ole vielä voittanut elämän mittaisessa parisuhdebingossa täyttä lappua.

Turussa on tylsä joulusää, saa nähdä mitä uutena vuotena.

En tee uudenvuodenlupauksia totuttuun tapaani, sillä lupaukset eivät pidä.

Ensi vuoden tavoitteeksi olen miettinyt jollain tapaa päästä ”alkuun” järkevällä tavalla ja aktivoitua kitaransoittoharrastukseni osalta. Lisäksi olen jo pidemmän aikaa miettinyt hakevani osallistujaksi johonkin kotimaiseen televisio-ohjelmaan. Nyt voinee jo kertoa, että olen elämäni aikana pistänyt hyvän hakemuksen kahteen ohjelmaan: Parisuhde-show Napakymppiin silloin kun Janne Kataja alkoi juontamaan sitä, ja noin reilu vuosi takaperin maikkarin ”Taksitolppa” -ohjelmaan, mutta eivät olleet yhteydessä.

Lisäksi teatterin tekeminen kiinnostaa, mitä sitäkin voisi kaavailla Turun alueella aktivoida sitä puolta. Kuoroharrastus laulamisen osalta myös on alkanut kiinnostaa.

Runosmäessä sijaitsevassa monikulttuurisessa ”Yhdessä” -yhdistyksessä järjestettiin itsenäisyyspäivän tienoilla 7.12.2024 karaokeilta, johon päädyin ilman siitä mitään tietämättä laulamaan Baddingin Ikkunaprinsessa, Baddingin Paratiisi sekä Vera Teleniuksen ”Miljoona miljoona ruusua”, mitä listalla oli ainoastaan kotimaisia kappaleita. Päädyin laulamaan, mitä iltasella palautin tyhjiä kaljatölkkejä lähikauppaan, ja Yhdessä -yhdistyksen tilat ovat muuttaneet purkutuomion saadusta kotilähiöni kiinteistöstä K-Runoksen tiloihin.

Eilen sunnuntaina kävin musiikkikirjastossa lainaamassa joulumusiikkia Johanna Kurkelaa, Wynton Marsallista ja A Cappella lauluyhtye Club For Fiveä, sekä ”Soulful Christmas” kokoelman, sielukasta joulua. Wynton Marsallis on puhallinsoittaja, joka on profiloitunut kiertoilmahengitystekniikan taitajana. Levyä kuunneltuani innostuin sooloilemaan teräskieliselläni jazzahtavissa tunnelmissa omaksi terapeuttisena toimintana.

Tuli luettua Finlexistä eläinsuojelulainsäädännön pykälät, mitä lähdin kaivamaan Suomen lakia aiheesta ”Eläinrääkkäys”. Nelosen esittämä Poliisikoira Rex mainio saksanpaimenkoira, joka pitää makkarasämpylöistä jaksossa, yhdestä niistä joita katsoin mainittiin eläinrääkkäys. No, sen nyt kansalaisen maallikko-oikeudentajukäsitykselläkin ymmärtää, että eläintä saati eläimiä ei saa rääkätä. Suomessakin muuten on lukuisia eläimiin liittyvää liiketoimintaa, mitkä täyttävät täysin eläinrääkkäyksen tunnusomaiset piirteet, ne, joita laissa on kirjallisena säädetty.

Turun Kesäyliopisto markkinoi minulle otsikolla ”Opiskele keväällä 2025”, niin parisuhdeterapian aineopintoja kielien lisäksi. No, parisuhde olisi todellakin parasta terapiaa, mutta liene minulle ajankohtainen. Lisäksi sosiaalitieteitä olen skoutannut, mitä aikuisemmalla iällä kasvanut mielenkiinto eläinlääkärin ja farmakologian opintojen suhteen, sama mitä teatterikoulun dramaturgian opinnot on käynyt mielessä, mutta niitä ei järjestetä kotikaupungissani enkä ole enää tässä iässä valmis muuttamaan pois. Ruoho ei ole vihreämpää aidan toisella puolen.

Tarkastin netistä Jari Salmen sketsiteatterin tulevia näytöksiä, mutta miehen ja tämän perheensä yrtiys ei ollut pystyssä näköjään kuin noin puoli vuottta, joten enää yleisöksi siellä voi käydä.

Ostovoima työkyvyttömyyseläkkeellä olevana laskee taas ensi vuonna, mitä vuokra nousee noin 40 euroa, ja asumistuki vissiin pienenee, joidenka lisäksi lääkekustannukset nousevat, mitä alan vielä tämän vuoden puolella saamaan injektiona lääkettä, jota saa 3-4 potilasta kotikaupungissani, ja jonka litrahinta on 800 000 euroa. Onneksi lääke on Kela-korvaavuuden 112 piirissä, mitä en ole lottovoittaja ainakaan viellä. Eurolotossakin viime kierroksella ainoastaan 2 osumaa.

Joulukonsertti positiivinen kokemus olin 5.12.2024 Erja Lyytinen &Friends – Blue Christmas konsertissa Turufn konservatorion Sigyn salissa. Join ennen konserttia 2 24 centtilitran punaviiniannosta ja narikkaan meni 3 euroa, mutta oli mukavaa pienen tauon jälkeen olla yleisönä tasokkaassa elävän musiikin konsertissa.

Tekstiä joen yli tuolta puolen suuruudenhulluus, eli megalomania liittyy myös ja lääkityksen koostaman mielen osalta elävänä haudattuna tullut niin paljon yhä aikaisemmasta elämästä traumaattiset elämän kokemukset, mitä COVID19-lockdownin aikana elämä muuttui yhä järkyttävämmäksi ei ole niin johtopäätöksenä että aika kultaa muistot, vaikka eräät neiti etsivät ja opista mieleen lukeneet kirjanoppineet puhuvat elämänkaaren tapahtumien vääristyvän ajan kuluessa yleensä positiiviseen suuntaan, että se siitä kliséé -fraasista.

”Can’t Stop thinking big” -levylautasella RUSH:in ”Clockwork Angels” -avausraidan soidessa taustalla Petri kirjoittaa ihmisenä, jos ei joku jo ole kehittänyt asiaviihde – Petrin tyyliin tekoälysovellusta.

En tiedä, mitä reaalitarkistus pitää sisällään, mutta terminä huvittavan oloinen.

Oli pitkä tauko, että en julkaissut tekstiä tässä blogissa, taas elämänvirta antaa osviittaa ja kutsumusta kirjoittaa ja lopulta betonivaluun sementoituvia varmaan näistäkin teksteistäni tässä blogissa on sementoitu digi-ajan kivilaattoihin iäisyyteen maailman ollen napin painalluksessa globaalisti ihmiskunnan historian taajuudet laajentaen tekstinkäsittelyohjelman napin painalluksen painallus painannukselta siirtyen hamaa ihmisene historian loppuun saakka.

Modernisoivampaa kivilaatta -digitaalista globaalia dokuemnttiasineistoa verkkoon tuottaen blogipostausten merkeissä autofiktio-genreen uutta näkemystä tuova Petrin tekstit.

Muinaiset Sumerilaiset kehittivät nuolenpäänkirjoituksen, Petri Lius luotaa ja määritellyt olen jo ajat sitten uudet ääripää-ääriviivat maailmalle tuoden. Sehän oli tämän blogin perustamisen ensimmäisestä julkituodusta artikkelista toiminta-ideana. Linja pysyy, eikä ole hirveästi rönsyillyt, hhöllentynyt ehkä joidenkin postausten osalta mutta onhan ihmiselläkin elinkaarensa aikana erilaisia ajanjaksoja.

Mitä tänään ollut koleampi aamu hitusen Turussa, mutta silti syyssäät ovat olleet ihan kelvosti siedettävät tähän asti.

Tällä hetkellä videopeleistä, joita pelaan on kesken NES -konsolille 1984 ilmestynyt Wrecking Crew, mitä pelin tasoista olen selvittänyt vasta murto -osan, viimeksi tänään aamulla miettisin pelin pelaamisen taustalla olevaa filosofiaa, mitä pelissä on ideana hajoittaa kaikki kentän seinät ja tikapuut törmäämättä zombieen tai tulimyrskypalloon niin pari ”Poltetut sillat – Suljetut ovet” vaikka vertauskuvallisesti mahdollisesti vaikeasti saatavilla olevien terveyspalveluiden osalta, mitä osa ihmisistä on heitettynä oman onnensa nojaan hyvinvointialueiden tultua voimaan.

Pelin tasot vaativat jonkinlaista loogista päättelykykyä ja ydin on siinä, missä järjestyksessä kentän tuhottavissa olevat elementit pitää raivata tieltä, jotta etenee seuraavaan tasoon. No, se ei liene ollut 1984 julkaisuvuonna varmaankaan mitään uutta, mutta idea on hyvä.

Siirsin jo herätryskelloani keittiön/olohuoneen hylly/tasanteelta tietokonepöydälleni, mitä nukun usein sohvallani ja vapaamuotoinen herätys mitä herätyskellossa on paristot ollut loppu jo useamman vuoden. Sillä tavalla aikataulua ole muuta kuin onhan se vapaamuotoisempi työkyvyttömyyseläkeläisellä.

Enää oikein toivoa jaksa nähdä loppuelämäni aikana, jos vielä löytäisi mukavan oman ikäluokan naiskaverin ja jos sattuu isompi Lottovoitto, omakustannelevyn tekisin puhuttuna on jo äänituotantoa harrastavan hyvänpäivän tuttuni, jolla on virallisia lisenssejä tuottajaksi levyyn, mutta ei sen väliä vaikka se elämässä jääkin tekemättä. Itse en oikein välitä vastata kysymykseen ”Ooks sä muuten tehnyt äänityksiä?”, kovinkaan mielelläni. Tuossa lauseessa ja pimeällä tavalla asiaviihdepuolta.

Kävi mielessä, mitä julkisen esiintymisen osalta erityisesti televisiossa 1-2% näkyy ulospäin, mitä Hitlist ohjelmaa jos vielä tehdään, otettaisiin osaa ja pistettäisiin liituraitapikkutakit päälle ja vähän glitteriä/kimalletta mukaan ja sisääntulobiisinä soi debyyttinä mainostelevision viihdeohjelman studioon taustalla soi Hanoi Rocks ”A Day Late a Dollar Short”.

Luonteenomaista minulle on se erityisesti iän myötä tullut, että tietoisesti pitää toimia ja tehdä ”tyylillä” -asioita, sama mitä tekee ja mitä luonteeseeni liittyy ”pitää ottaa tila,paikka ja aika” haltuun, se ei ole koskaan tuottanut ongelmia itselleni luovien asioiden osalta kun toimin harrasteporukasssa. En tiedä, mikä yhteys esiintyvillä artisteilla on samat jonkinlaista ”Estradit ovat alaani” -lähestymistapa ja yleisön palautteesta ja esilläolo siitä pitää nauttia luonnostaan, vaikka työtahti olisi kuinka tiivis. Lapsi-ja nuorisoteatteriharrastukseni ala-asteella on sosialisoinut osaksi tai integroituna osaksi toimimista julkisesti, siitä pääse mihinkään.

Jokseenkin käsittää, miten tunteita pystyy käsittelelmään ja mikä on missäkin tilanteessa soveliasta ja hyvän maun mukaista toimintaa ja mihin kannattaa tarttua ja mihin ei. Ei ole enää epäselvä tämän blogin lukijoille. Että olen päätynyt kielen merkitysten semanttisen puolen vaihtoehtoisten merkitysten hakemiseen tekemistäni havannoista, jotka ovat päätyneet kovin yksinkertaisiin tai vähäpätöisimpiinkin asioihin, ihmisen pääkopan mielipuolta ei voi kenenkään villiä mielikuvitusta maksimoida eikä tuoda välttämättä edes tekstin muodossa julki lopulta sitten kuitenkaan.

Enimmäkseen kulunut elämästä nautiskellen kohtuudella ja tyylillä ilman örvelöintiä lähiomaiseni elämäån päättymisen jälkeen, onnistuin myös kaatamaan punaviinilasillisen ykkösläppärini päälle, ja se ei enää boottaa.

Mitä maanantaina katsoin tuoreeltaan MOT-dokumentin nikotiinipussien markkinoiden vapautumisesta Suomessa, ostin kokeeksi yhden rasian, vaikka ruotsinlaivalta tuotu tupakkakartonkikin tuli käsiini samoihin aikoihin.

Punainen Winston, not Churchill but still Winston tuontitavaratuotetta siis ja lähinnä tuo nikotiinipussipakkaus on ”hätävarana”, tai jos olen paikassa, jossa tupakointi perinteisesti ei ole mahdollista.

Lääkärikään osannut terveyshaitoista noiden nikotiinipussien osalta kertoa muuta, että sama mitä nuuskassa, limakalvot ovat koetuksella.

Olen saanut maailman näyttämöiltä kantautneiden huolestuttavien uutisten osalta elämäniloa arjen pienistä hetkistä niihin tarttumiseen ja joistain luontouutisista, vaikka nekään kaikki ole olleet hyviä.

Mitä tullut televisiota katseltua viime päivinä taas enemmän, musiikkiajankohtaisdokumentti YLE;ltä pyöreitä kokonaisvuosikymmeniä täyttävän Pauli Hanhiniemen dokumentista vuodelta 1992, mitä miettisin ”Paskanhajua” -kappaleen nimeä, onhan siinä jotain perin suomalaisen miehen sielunmaisemasta viestittynä jo kappaleen nimessä jonkinlaista elämänmakuista arkirealismia ja vielä sopii erinomaisesti Kolmas Nainen -yhtyeen kataloogiin viestimään asiaa. Mielenkiintoisempi lähestymistapa yleensä, vaikkakaan nuo 1980-vuosikymmenen suomi-rock-bändit ole tai niiden tuotanto itselleni sillä tavalla merkittäviä, mitä kasvoin itse sen musiikkiin heräämisen teinivaiheen vuosituhannen vaihteen molemmin puolin. Jos kaksi pitäisi mainita, millä mitään merkitystä ehkä niin Peer Gynt ja Hanoi Rocks, mitä eniten olen tuolta aikakaudelta kuullut ja molemmat nähnyt ainakin kerran vuosituhannen vaihteen alussa livekonsertissa.

”Paskanhaju” -filosofia mitalin kääntöpuolelta mielenkiintoisempi,. Niin kyllä melkein menetetty juotu lasillinen punaviiniä harmitti lopulta enemmän kuin se, että ykkösläppärini meni täysin toimintakelvottomaksi. Tietokone on tylsä kahden tilan periaatteella toimiva kapistus, mikä ei tee mitään ilman ihmisen toimintaa perinteisesti, siis nämä nykyiset kotikäyttöön saatavilla olevat huokeanhintaiset koneet, kun taas jos olisin juonut sen lasillisen punaviiniä vielä sen sijaan, että olisin inhmisillisen lipsahduksen tähden onnistunut tuhoamaan tietokoneen, olisi mielessäni saattanut avautua uusi luova ajatus, jolle nyt ehkä markkina- arvoa euromääräisesti ei helpostikaan liene mahdollista laskea.

Pilailupuodista katselin oluttuoppia soitetettavlla manuaalisella kellolla. Se voisi olla kätevä, tyylikäs on myös hupaisan hauskannäköinen ”olutasu”, enkä tarkoita miehistä kotona vedettyjä kalsarikännilärjvejä, mitä jokaisella on jo kertynyt lukuisia kvanttatiivisesti mitattuna lukematon määrä 41-ikävuoteen mennessä.

Tänään tuli huviteltua ajatuksella ”juustoasetelma ja kuivaa valkoviiniä”, ihan toteuttamisasteen kattaus voisi olla taas eläkkeiden tullessa tilille.

Se Wellness-osastolta.

Ensi maantist lähtien ajattelin panostaa varustaen jääkaappiin sopivaa syötävää ja juomapuolta, ja linnottautua television ääreen joksikin aikaa.

Mitä vapaiisiin suoratoistokanaviin tulee, YLE FEM lähettää ”Hullunkurisia urheilulajeja”, päätysin avausjaksoa katsomaan ”Olutmaili Mynchennissä”, toisessa jaksossa on aiheen Potkulentopallo Malesiassa.

Kummeli-levylläkin oli siinä Vormisto & Suojtttinsa Silakka vastaaavia muistaakseni, vaikka en levyä omista, joskus oli C-kasetille nauhoitettuna.

Tänään kulunut enimmäkseen övereissä ylinopean tempon metllimusiikkia kuunellen päivä, ja aika iltaa kohden vähän tasoittaa tunnetilaa. Pohjnmaa-elokuva 1980-luvun lopulta voisi olla ihan sopivaa ajanvietettä.

Lisäksi avusjakso Suurmestri UK:n juontja/tuottajan sarjasta nähtävillä ihan pasiivisten ktselijoidenkin osalta aamuyön tunteina. Varman liittyy jotenkin Britbox -yhteistyöhön, ja en tiedä, onko sarja kokonisuudessaan katsottavissa jo MTV+ Katsomossa. Spedeäkään ole vielä nähnyt, mutta voisi olla aika laajentaa vähän katseluarsenaallia Ruutu + --jatkeeksi.

Tullut valvottua paljon öisin, ja pisti korvaan Suurmestaari UK-jakson esityksessä sopivssti mielialaani ”Tämä on suora lähetys” -repliikki juontajalta, vaikka se mikään suora lähetys ole, mutta iski jotenkin nauruhermooni. Kummelinn Säämies Pasasen työhönottohaastttelussa on kotiminen vastaava.

Varmaan nauhoitetut yleisöreaktio-audiotallenteet on keskitty samaan aikaan, kuin televisiotuotannot ja televisio, niistä tuskin saa mitään irti. Harvemmin ne kait toimii tehosteena katsojan suuntaan.

Kaikki käy läpi samoja jossain elämän vaiheessa, mitä 5 minuuttia ennen kello 9:00 ennen Viinakaupan aukeamista tuntuu ikuisuudelta ”kituminuutit”, kun vastoin harrastaa naisen kanssa seksiä, 5 minuuttia menee liian nopeasti. Sama, mitä Lidlistä viikon ruokakassi 20-30€; Ruoka on todella kallista, mutta samana päivänä mitä Alkoon menee 100€ budjetilla ostaen, se ei tunnu missään.

Miettisin päivemmällä, että tullut pitkään aikaan oikein elokuvaakaan katsottua, mitä lähtökohtaisesti olen nähnyt niitä aivan tarpeeksi ja televisiota ylipäätään, niin lopulta olen ensisijaisesti unohtanut television katselun kokonaan, vaikka sitä välillä katsonkin paremman tekemisen puutteessa.

Tuntuu jotenkin 41-vuotiaana taas yksi vuosirengas tuli taannoin lisää, mitä olen ”tiedottanut” potevani 40-ikävuoden kriisiäni, niin tuntuu jotenkin ikäluokkani turkulaisten naisten osoittama ”rakkauden” osoitus miessukupuolen kumppania kohtaan on suoraan verrannollinen miessukupuolen edustajan lompakon paksuuteen, mitä tulee varallisuuskäsitteeseen, korrelaatiokerroin on täydet 1 väliltä 0-1.

Kaikki sitten ei löydä seuraa lopulta, vaikka kuinka haluaisi löytää.

Olen miettinyt, että pitäisi vielä elämässä jonkinmoinen sopivan oloinen räväkämpi repäistä akti tai aktiprosessi suorittaa, josta jäisi jokin muistijälki ihmiskunnan historian digilehdille tuleville polville peritönä, mutta ennakkokartoitusta pidemmälle en ole vielä edennyt. Ajatus itänyt ja syventynyt kuluneen kesän kuluessa lehtien jo lakastumaan päin syksyksi saapuen.

Taas alkaa arki palailemaan ja löytymään Petri Lius -vaihde silmään eteenpäin elämässä, vaikka olen jo ajat sitten unohtanut eteenpäin menemiset ynnä muut, josta virastoissa järkyttävimpänä TE-keskus on puhunut aina.

Tasapainoa arkeen on tuonut äänilevykokoelmani, jota olen nyt täydentänyt enimmäkseen uutuusjulkaisuilla mutta artistien, joiden levyt eivät ehkä päädy Suomen myyntilistoille. Hyviäkin levyjä tehdään vielä nykyään, vaikka artisteille se lienee tappiollista toimintaa, mutta C-kasettiajan eläneenäkin levyjen osto sallittaneen?

Joidenkin suosikkiartistieni CD-painokset ovat kuluneet käytössäni kuuntelukelvottomaan kuntoon, ja muutamia levyjä on toiseen kertaan tullut hankittu, mutta onneksi on netin käytettyjen tavaroiden markkinapaikat meillä kotimaassakin, ja CD-levyt ovat kirparreillakin edullisia.

Nyt levylautasella soi Metallica, jonka tuotannosta 2-3 levyä on kuuntelukelvottomassaa kunossa fyysisesti, ei sisällön osalta. Olen listannut levykokoelmaani Muusikoiden netissä ”Ote [nimeni] äänilevyhyllystä, jos joku haluaa vilkaista sitä.

Raakkuihin kohdistuva ympäristörikos viime päivinä on saanut eniten klikkauksia, mitä taas arkisesti palaillut ja jaksamiseni puitteissa ajankohtaisiin uutisaiheisiin.

Olen myös miettinyt, ja katsellut netistä, onko olemassa tutkimuksia, mitä hypoteesini on, että osa ihmisistä on ”herkempiä”, tai ”alttiimpia” tarttumaan johonkin toistuvaan elementtiin mediassa yleensä, tai joku klikki, tai ”koukku” jossain kohtaa, mitä palautui mieleeni joskus Japanissa oli kielletty jokin lastenohjelma, kun se aiheutti nopeasti vaihtuvien värikuvien osalta lieveoireita osalle katsojista. Sama Teletapit sarja mielestäni kiellettiin jossain maassa, kun huumeiden käyttäjät saavat hallusiomaisia ”kicksejä” ohjelmaa katsoessaan.

Täytyy myöntää, että itse taidan lukeutua tähän herkkien ja alttiina ympäristön osalle ”klikeistä” ja ilmentymistä, mitä olen ilman subjektiivia yrittänyt päästä itseni yläpuolelle tulkintaa tehdessäni.

Viime viikon lopusta olen enimmäkseen kuunellut raskaan rockin lisäksi oman aikansa suuria viihdemusiikin tulkitsijoita Frank Sinatraa, Lee Hazlewoodia, sekä Elvis Presleytä, mitä Suomenkin viihdebisneshistoria omaa mitä erilaisempia Elvistelijä-ilmentymiä. Samalla olen lauleskellut omissa oloissani korkeintaan naapureiden kuullessa treeniäni.

Mitä tuli viikonloppuna Radio Rockilta yöllä Puuilon mainos ”Tuu hakemaan Kaatotunkki – En tuu, Tuun”, niin asiaviihdepuolta hiema DIY-tee se itse Kaatotunkkki -videossa ”Osia jäänyt raktorirojektista.”

s

Esimerkiksi viime yönä menin nukkumaan neljän maissa, ja heräsin tänään lauantina 12:30 -maissa. Ei silti tarkoit sitä, ettenkö olisi ollut elämän perustavisa kysymyksissä omissa oloissani.

Fallen Star, mitä luin uutisista Stora Ensosta ja tämän laimilyönneistä ympäristörikoksiin liittyen maikkarilta katsottuani jo ajat sitten asiaviihde-fiiliksellä ollessani Suomen pahimmat ympäristörikokset, näistä tulee välillä hyvää asiaviihdettä mutta ihminen ei voi kävellä edellä luonnon omia ehtoja ja lakeja mielestäni.

Tuotantoyhtiö Poikkeusolotyöryhmä Oy oli myynyt hyvän dokumentin YLE:lle ”10 kirjettä tulevaisuuteen”, mitä myös teleivsion ja Radio Groove FM ja Radio Rockin osalta nukahtamatta nautiskelin mallasta viime yönä/eilen illalla ja rentouduin ilman 24/7 reititin vaikka päällä on ilman nettidataa.

Mieleenpinuvimpia muistoja kun lähdettiin Radio Rockin sponsoroimaan elämäni ensimmäisessä live-pokeriturnauksessa sisäänosto buy-in 200€ isäni kanssa Onni-bussilla Helsinkiin ja tyylillä 4 tähden Stadin keskustan SAS Radisson Blue hotellissa yöpyvinä minun järjestäen koko matkapaketin lähdin valloittamaan elämäni ensimmäistä live-pokerikokemusta ja julkkispelaajien päänahkoja: Bounty jäi kuittaamatta mutta myöhemminhän olin 2023 loppuvuodesta ikimuistoinen kokemus Night Club Börs/Shamerock Cafe -jo remontin kokenut legendaarinen kotikaupunkini Turun yökerho/hotelli-rakenus, joka kokenut uuden renesanssin päädyin finaalipöytään Bounty-pelaajan WPT-amatööripokerimestari Juha Helpin tippuessa aiemmin jo turnauksesta patarouva / kasi väri-vedolla (4:n väri teksuss osuu ¼ riverillä).

Olen pelannut itselleni merkityksettömillä panoksilla Veikkauksella 4:n kortin Pot Limit omahaa taas parin vuoden tauon jälkeen, mitä tykkään välillä vähän kaljan juonnin ohessa pientä vetokäsien pelailua, j ompussa tulee enemmän vetokäsien mahdollisuuksia, mitä teksu on alotteiljoiden peli.

Pokerimestri Harrington on Hold’em on mielekäs jonkintyyppinen esikuva pokerimestarista, mutta rahamme tuskin riittäisi edes Renoon asti toistaiseksi, joten parempi pysytellä vuokrayksiöni läppärin ääressä parempia nauloja, käsiä odotellen toistaiseksi.

Harrington taisi olla jossain niissä WPT-finaalipöytälähetyksissäkin siihen mailmn aikaan, kun nettipokeribuumi oli on upwardig trend Suomessa ja Hollywood-näyttelijä Vince Van Patten yhdessä pokerimestari Mike Sextonin kanssa juonsi turnauspöytien finaaliratkaisuja SubTV:llä, mutta tiedä pokerimestaruuksista: Voihan se olla, että sattunut kerran pokerijumalat olleen Heads-Up -tilateeseen kuivumisen kasaan tuuri puolella Mikelläkin.

Voittihan Chris Moneymaker myös WSOP:in finaalipöydän lopulta hänestäkään oikein pokerimediat ole enää näide vuosi yli vuosikymmeen jälkeen uutisoinut.